Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta

Olen Annika Juhola, 20-vuotias, ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Pääsin oikikseen toisella hakukerralla, ensimmäisen hakukerran virheistä viisastuneena. Kertomalla teille oman tarinani, toivottavasti autan teitä valmistautumaan ensi kevään koitokseenne, joka on eräänlaista kilpailua sekä toisia hakijoita, että itseänne vastaan.

 

Kun lukion loppu häämötti keväällä 2014, olin opinto-ohjaajan kehotuksesta laittanut yhteishauissa hakemuksen kahteen paikkaan, joista ensimmäiseksi hakutoiveekseni olin valinnut Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan. Toinen toive taisi olla myös Lappiin, mutta

kasvatustieteelliseen tiedekuntaan. Lisäksi olin ilmoittautunut Artiklan Helsingissä järjestämälle luku- ja vastaustekniikka kurssille.

Pääsykoekirjojen ilmestyessä ja kurssin alkaessa ylioppilaskirjoitukseni olivat vielä kesken ja pääsinkin tutustumaan kirjoihin pari viikkoa ’’myöhässä’’. Päästyäni vihdoin lukemaan pääsykoekirjaa, muistan aluksi vierastaneeni sen tekstiä. Muodon vuoksi selailin myös kasvatustieteellisen pääsykoekirjaa, sillä minua oli kehotettu pohtimaan myös B-vaihtoehtoa oikeustieteille. Tässä teinkin ensimmäisen virheeni. Halusin vain oikeustieteelliseen, mutta käytin silti aikaani myös toisen pääsykoemateriaalin selailuun. Melko pian totesinkin, etten ehtisi opetella molempia aineistoja, joten jätin kasvatustieteellisten aineiston sikseen ja keskityin vain oikiksen pääsykoekirjaan. Siksi neuvoisin teitäkin päättämään jo nyt, haluatteko todella vain oikeustieteelliseen, sillä moneen kohteeseen on vähintäänkin haastavaa hakea samaan aikaan.

Artiklan luku- ja vastaustekniikka kurssilla sain hyödyllisiä vinkkejä pääsykoekirjan lukemiseen ja pääsykoe kysymysten vastaamiseen, jotka poikkesivat aika lailla siihen mihin olin lukiossa tottunut. En kuitenkaan muutoin tuhlannut kallisarvoista lukuaikaani vastausten harjoittelemiseen, vaan pänttäsin kirjaa päivästä päivään kirjastolla, vaikka se tuntuikin raskaalta. Siinä toinen virhe omalla kohdallani. Jos jokin lukutekniikka ei tunnu hyvältä, kannattaa kokeilla jotakin muuta. Teillä on ensi kevään kuluessa aikaa kokeilla eri opiskelutekniikoita, jos ette ole vielä löytäneet omaanne.

Ratkaisevin virheeni ensimmäisellä hakukerralla oli kuitenkin se, etten jaksanut panostaa täysillä loppuun asti. Taukoamaton lukeminen ylioppilaskirjoituksista lähtien vaati veronsa ja luovutin jo pari viikkoa ennen pääsykoetta. Kirjaan tarttuminen tuntui vaikealta ja lukusuunnitelman noudattaminen mahdottomalta, etenkin kun ulkona oli niin kaunis sää ja ylioppilasjuhlanikin lähestyivät. Kävin kuitenkin pääsykokeessa ja sain sentään arvokkaan kokemuksen siitä, millainen pääsykoetilanne on. Kesällä tulosten tultua en yllättynyt, kun nimeäni ei löytynyt hyväksyttyjen nimilistalta, mutta pettymys se silti oli. Ensi kevään viimeinen viikko ennen koetta tulee tuntumaan raskaalta, mutta jatkamalla lukemista loppuun asti löydätte nimenne hyväksyttyjen joukosta.

Keväällä 2015, kuten edellisenäkin keväänä, laitoin yhteishaussa kaksi hakutoivetta, mutta sillä kertaa aloin lukea toisen hakukohteeni pääsykoekirjaa vasta kun oikeustieteen pääsykoe oli ohi. En siis joutunut jakamaan keskittymistäni niiden välillä ja pääpaino säilyi oikeustieteellisessä pääsykoemateriaalissa läpi kevään. Päätin myös osallistua Artiklan Helsingin intensiivikurssille, vaikka se tarkoittikin pikku kylästä tulevalle ensin automatkaa lähimpään kaupunkiin ja sen jälkeen junassa istumista kaksi tuntia päivässä ja useamman kerran viikossa. Käytin kyseiset junamatkat hyödyksi siten, että menomatkalla selailin ne asiat, joita tunnilla tultaisiin käymään ja paluumatkalla kertasin kurssilla käydyt asiat.

Tavoittelin koko kevään lukemisessani enemmänkin tiettyä tuntimäärää päivässä kuin sivumäärää. Lisäksi kevensin luku-urakkaani tekemällä välillä tehtäviä Artiklan tehtävävihosta, kirjoittamalla ja piirtämällä muistilappuja sekä käymällä läpi pääsykoekirjan asioita kurssikavereideni kanssa. Suosittelisin valmennuskurssille osallistumista jo pelkästään muiden hakijoiden vuoksi, sillä voitte auttaa toinen toisianne muodostamalla esimerkiksi lukupiirejä.

Toisin kuin vuotta aikaisemmin, jaksoin keväällä 2015 lukea pääsykoekirjaa viimeisetkin viikot. Jaksamiseeni vaikutti oppimistekniikoiden vaihteluiden ohella se, että pidin toisinaan myös vapaata lukemisesta. Lopuksi muistuttaisinkin teitä vielä riittävän levon ja liikunnan tärkeydestä.

Onnea ja menestystä lukuihinne!

Annika Juhola