Huomenna sinulla on edessäsi ehkä elämäsi haastavin koe.
Suurin työ hakuprosessista on kuitenkin jo takanapäin, sillä neljä kuukautta
intensiivistä lukemista ja uusien asioiden opettelua on jo tehtynä. Enää on
edessä se kaikista tärkein päivä. Päivä, jolloin sinun tulisi viiden tunnin
aikana muistaa juuri ne asiat, mitä kokeessa kysytään ja saada tehtyä hyvät
vastaukset oppimasi tiedon pohjalta. Huomenna on se päivä, jota monta kuukautta
olet odottanut. Päivä, joka määrittelee ensi vuotesi sisällön. Stressille ei
saa kuitenkaan antaa liian suurta valtaa.
Muistan, kuinka pääsykoetta edeltävänä päivänä istuin
kirjastossa ystäväni kanssa kertaamassa. Katsoimme vanhojen pääsykokeiden
kysymyksiä läpi niistä aiheista, mitä meillä sen vuoden pääsykoekirjassa oli. Minuun
iski paniikki. Tuntui kuin en osaisi mitään. Kyyneleet nousivat silmiini, kun
mietin onko kaikki se neljän kuukauden aikana tapahtunut lukeminen ja
intensiivinen opiskelu ollut turhaa. Enkö oikeasti ole oppinut mitään? Olisin
halunnut heittää kirjan menemään ja vain luovuttaa. Ystäväni sanoi tuolloin juuri
ne sanat, mitä tarvitsin - olet tehnyt paljon töitä tämän eteen, kyllä sinä
osaat. Nämä sanat jäivät mieleeni ja nostivat minut takaisin maanpinnalle. Oli
aika laittaa kirja sivuun ja levätä kunnolla ennen tulevaa koitosta.
Koepäivän aamuna heräsin virkeänä ja jännittyneenä.
Bussimatkan ajan kuuntelin musiikkia, josta sain itselleni itsevarmuutta. En
enää vilkaissut pääsykoekirjaa. Pääsykoepaikalle tullessani oli mukava tavata
kurssikavereita, jotka saivat oloni rauhalliseksi ja tilanne tuntui tutulta.
Tässä me olimme kaikki taas tekemässä yhtä koetta yhdessä.
Kun koepaikalla vihdoin sain kokeen käteeni, oli oloni
rauhallinen enkä antanut itselleni aihetta paniikkiin. Luin kaikki tehtävät
läpi ja aloitin mielestäni helpoimmasta. Näin sain luotua itselleni
itsevarmuutta seuraavia, haastavampia tehtäviäkin varten.
Kiinnitin ajankäyttöön paljon huomiota ja yritin olla
takertumatta mihinkään tehtävään liian pitkäksi aikaa, vaan ennemminkin palasin
lopuksi mielestäni hankaliin kohtiin
uudelleen. Suunnittelin tehtävät huolellisesti paperille ja vasta sitten, kun
olin saanut koottua kaiken asiaan kuuluvan ylös, lähdin kirjoittamaan vastausta.
Myös tilankäyttöön piti kokeessa kiinnittää huomiota monen tehtävän kohdalla,
sillä vastaustila oli rajattu. Monivalintatehtävissä, joissa vääristä
vastauksista sai miinuspisteitä, peitin vastausvaihtoehdot ja mietin vastauksen
pelkän kysymyksen perusteella itse. Jos vastaus oli sama, mikä yksi
vaihtoehdoista, vastasin sen. Keskityin kokeen tekemiseen niin vahvasti, että
en edes huomannut mitä muut salissa olevat tekivät. Istuin koesalissa
viimeiseen minuuttiin saakka.
Kokeen jälkeen oloni oli uupunut. En osannut yhtään sanoa,
miten koe oli mennyt, mutta tiesin antaneeni kaiken. Oli stressaavaa puhua
muiden hakijoiden kanssa kokeesta, sillä tuntui, että aina toinen oli vastannut
erilailla ja ehkä oma vastaukseni oli sittenkin väärin. Pääsykokeen jälkeinen
tulosten odotus oli stressaavaa aikaa. Yhtä aikaa olin huojentunut siitä, että
koe oli vihdoin ohi eikä tuloksiin voinut enää millään tavalla vaikuttaa, mutta
toisaalta koko ajan mietin, kuinka paljon olisin saanut mistäkin tehtävästä
pisteitä ja mitä jos olin mokannut jossakin tehtävässä oikein kunnolla, enkä
sen vuoksi pääsisi sisään. Joka toinen minuutti minusta tuntui, että en pääse
ja joka toinen taas olin varma, että pääsen.
Se päivä, jolloin tulokset tulivat, säilyy varmasti
mielessäni ikuisesti. On hankala kuvailla sitä tunnetta, kun odotat jotakin
niin kovasti, että et pysty ajattelemaan edes loppuvaiheessa mitään muuta. Elät
suunnattomassa epätietoisuudessa ja kun lopulta tietokoneen näytölle pamahtaa
hyväksytty, hyppäät ilmaan, tuuletat ja haluat kertoa koko maailmalle, että
juuri sinä teit sen. Pääsit sisään oikeustieteelliseen tiedekuntaan.
Pidä tämän tunteen saavuttaminen mielessäsi ja suuntaa mieli kirkkaana
kohti unelmaasi. Tässä vielä viimehetken ohjeita pääsykoetilannetta varten.
Muista levätä. Se
on tärkein neuvo, jonka voin näin pääsykoetta edeltävänä iltana sinulle enää
antaa. Pääsykokeeseen pitää mennä hyvin levänneenä, jotta jaksat keskittyä koko
sinulle annetun ajan tekemään vastauksistasi niin hyvät kuin suinkin vain
osaat.
Mene hyvissä ajoin
koepaikalle. Kukaan ei halua myöhästyä
elämänsä tärkeimmästä kokeesta sen takia, että VR jätti juuri sen viimeisen
junavuoron välistä.
Ota eväät mukaan.
Vaikka sinusta tuntuisi, että et pystyisi syömään mitään, on parempi ottaa
ruokaa ja juomaa mukaan koesaliin kuin huomata vatsan kurnivan kesken kokeen
niin pahasti, ettet pysty enää keskittymään.
Muista ottaa
henkilöllisyystodistus ja kirjoitusvälineet kokeeseen.
Pidä tavoitteesi kirkkaana mielessäsi ja koita pitää mielesi
rentona – älä anna stressille ja paniikille yliotetta. Sinä osaat kyllä!
Monesti saattaa tuntua, että et osaa jotakin tiettyä asiaa, mutta kun sitä kysytään
sinulta paperilla, ajatuksesi jäsentyvät ja yhtäkkiä muistatkin, kuinka se
meni.
Muista lukea ohjeet
huolella, noudattaa niitä ja kirjoittaa nimesi sekä tarvittavat muut tiedot
jokaiseen koepaperiin. Kokeessa kysymykset tehdään yleensä eri
papereille. Varmista, että teet kaikki tehtävät varmasti oikeille papereille!
Lisäksi muista noudattaa annettuja pituusrajoituksia.
Jos sinulla on
kysyttävää jostakin, nosta käsi reippaasti ylös ja kysy valvojalta.
Onnea ja menestystä huomiseen koitokseen!
Pääsykokeen
jälkeen kannattaa osallistua Artiklan tämän kevään pääsykoebileisiin, jotka
järjestetään Helsingissä ja Rovaniemellä.
Ohessa
linkit Facebook-tapahtumiin:
Julia Heino
Valmennuskurssivastaava
Artikla ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti