Unelmana oikis 2016?

Hei kaikille,

Minulla on ilo kirjoittaa tähän valmennuskurssiblogiin viesti Teille, jotka haette ensi kevään yhteishaussa Lapin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Valintanne on hyvä! Rovaniemellä opiskelu on yhteisöllistä ja yliopiston tunnelma on mukava. Luonto on kaunista, mikä ainakin helsinkiläistytön silmiin näyttää hienolta. Blogitekstini tarkoitus on virittää Teitä asennoitumaan ensi kevättä varten. Olen hyvä esimerkki siitä, että kun oikein jotain asiaa haluaa, sen kyllä saavuttaa. Olen Riina Sundqvist, 22-vuotias oikkari Helsingistä – tämän vuoden fuksi.

Olin itse viime keväänä Artiklan valmennuskurssilla Helsingissä ja koen, että sillä saattoi olla jopa ratkaiseva merkitys siihen, että pääsin oikikseen. Haluan tähän alkuun sanoa kaikille sen, että pitkäjänteisyydellä ja sisukkuudella voi saavuttaa opiskelussa paljon hienoja asioita. Oikeustieteelliseen tiedekuntaan hakiessa näiden kahden lisäksi tarvitaan vielä lujaa tahtoa, tukiverkosto, materiaalit ja kalenteri. Kalenteri siksi, että se auttaa pääsykoekevään aikataulutuksen tekemisessä. Seurasin itse kalenteriani viime keväänä vähän väliä ja tarkkailin lukusuunnitelmassa pysymistä.

Kirjoitin itse kolme vuotta sitten ylioppilaaksi Mäkelänrinteen urheilulukiosta. Niihin aikoihin ajattelin, että minusta tulee tulevaisuudessa huippuyleisurheilija ja luotin siihen, että lahjakkuudella pärjää urheilussa pitkälle. Lukion suoritin yleisurheilun ja urheiluvalmennuksen ehdoilla, joten minulle ei jäänyt tarpeeksi aikaa itse lukion suorittamiseen ja läksyjen tekoon. Oli siis selvää, että ällät jäivät saavuttamatta ylioppilaskirjoituksissa, mutta koska olin riittävän rohkea uskomaan itseeni, päätin lähteä tavoittelemaan paikkaa oikiksessa. Matkalla päätavoitteeseeni ehdin käydä pitkälle opintoja ammattikorkeakoulun liiketalouden linjalla. Sieltä sain paljon lisää yleistietoutta ja itsevarmuutta. Pystyin myös hiomaan luku- ja kirjoitustaitoja.

Tässä vuoden takaisia tunnelmia. Syksy alkoi normaalisti koulun penkiltä. Aloitin lukemaan tätä samaa valmennuskurssiblogia ja hakemaan lisämotivaatiota. Päätin, että pääsen tulevana keväänä oikikseen ja aioin tehdä kaikkeni sen eteen. Ostin kalenterin ja muutaman alleviivaustussin jo valmiiksi. Ilmoittauduin Artiklan intensiivikurssille Helsinkiin. Välillä kävin lenkillä ja ajatukset leijailivat jo ties missä. Kun vihdoin helmikuussa pääsykoekirjat ilmestyivät, kävin ensi tilassa noutamassa ne postista. Lukemisen aloitin välittömästi. Itse tein niin, että tutkin sisällysluetteloa ensin moneen kertaan ja yritin jakaa otsikoita erilaisiin lokeroihin. Jaksottaminen on siis tärkeää lukiessa. Kevät eteni vauhdilla. Aamupäivät vietin koululla ja iltapäivällä luin joko kotona tai olin valmennuskurssilla. Kannattaa pitää lepopäiviä säännöllisesti, sillä jossain vaiheessa kevättä työmäärä alkaa kuitenkin tuntua loputtomalta.

Itse valmennuskurssilla osasin jo etukäteen lähes kaiken, joten keskityin vain kuuntelemaan opettajien luentoja ja harjoittelemaan tehtävien tekemistä. Olin siis lukenut aineiston jo niin monta kertaa ennen valmennuskurssia, että en ollut aivan ulapalla sen alettua. Kävin tutor-tapaamisissa silloisen valmennuskurssitutorin kutsumana. Sain tapaamisten myötä ympärilleni muutaman muun kurssilaisen, joiden kanssa muodostimme lukupiirin. Lukupiiristämme suurin osa on nyt sisällä oikiksessa ja olemme tällä hetkellä tekemisissä päivittäin. Teimme lukupiirissä yhdessä tehtäviä, muistiinpanoja, opettelimme muistipelin muodossa käsitekortteja ja kerran viikossa kävimme ihan vain kahvilla tai syömässä vaihtaen samalla kuulumisia. Uskon, että kiritimme toinen toisiamme koko kevään ajan. Toiset meistä lukivat kirjat pari kertaa hyvin läpi, minä monta kertaa kertauksenomaisesti. Kaikilla on oma luku- ja oppimistekniikkansa.

Kun pääsykoepäivä koitti toukokuussa, tsemppasin itseäni ja yritin päästä mahdollisimman hyvään fiilikseen. Pääsykoe pidettiin Dipolissa Espoon Otaniemessä ja koesaliin mahtui (liian) monta kokelasta. Sukunimeni alkukirjaimen perusteella istuin koesalin takaosassa ja näin lähes jokaisen muun kokeentekijän selän ja tuntui hassulta, että miten pääkaupunkiseudultakin voi hakea niin monta ihmistä Lapin oikikseen. Koe oli erittäin vaikea, mutta muistamalla pääsykoekirjasta otsikot, osasin vastata kysymyksiin! Käytin jokaiseen tehtävään noin tunnin verran aikaa. Palautin kokeen hymyssä suin ja poistuin koesalista olon ollessa todella tyhjä. Seuraava kuukausi tuntui elämäni pisimmältä.

Pitkä työ palkittiin heinäkuussa, kun löysin nimeni hyväksyttyjen listalta. Saavutin sen, mitä olin jo pitkään halunnut. Rovaniemellä minulla on paljon kavereita, joista osan sain valmennuskurssilta. Yksi heistä on jopa kämppikseni. Kannattaa osallisutua siis valmennuskurssille, sillä sieltä voi saada tulevat opiskelukaveritkin.

Kokosin muutaman ohjeen, joista arvelen olevan teille hyötyä:

1.     Tee lukusuunnitelma ja pysy siinä. Ylitä jopa päiväkohtainen tavoitteesi -> Olet aina pidemmällä

2.     Lue alusta lähtien paljon -> Sinulle ei tule todennäköisesti paniikkia kevään aikana -> Priorisoi se, mikä on sinulle todella tärkeää

3.     Tee muistiinpanoja kirjaan, vihkoon ja tietokoneelle -> Yksi opiskelutapa voi käydä puuduttavaksi

4.     Muodosta (mikäli mahdollista) lukupiiri kavereiden kanssa -> Jakakaa tietonne toisillenne -> Winwin tilanne

5.     Syö, nuku ja ulkoile -> Aivot tarvitsevat myös lepoa

Tämän syksyn aikana olen ollut kaikessa Artiklan toiminnassa mukana. Takana on mielettömiä kokemuksia niin fuksiaisista, syysvaellukselta, kv-viikolta kuin vuosijuhlistakin. Nämä kaikki tapahtumat ovat tavoittelemisen arvoisia! Suosittelen lämpimästi olemaan aktiivinen ja uskomaan itseensä. Peli ei ole kenenkään osalta menetetty, vaan sisulla saavuttaa aivan mitä haluaa!

 Tsemppiä ensi keväälle! Tehkää siitä teidän näköisenne. Nähdään ensi vuonna yliopistolla!

Riina Sundqvist

rsundqvi@ulapland.fi <- otathan tarvittaessa yhteyttä! :)