Töiden ohessa oikikseen; pelkkä unelma?

Olen 34-vuotias, työssäkäyvä opiskelija. Nimeni on Tiina Lepistö ja pääsin kirjoittamaan omasta haku-urakastani teille, jotka haette ensi keväänä oikeustieteelliseen. Omana hakukeväänäni luin Artiklan julkaisemia blogitekstejä ja hain uskoa tekemiseeni. Urakkani aikana palasin yhteen tekstiin useampaan kertaan; joku oli onnistunut työn ohella lukemaan ja kirjoittamaan itsensä sisään tiedekuntaan. Tästä sain vauhtia ja uskoa siihen, että minäkin voin onnistua. Olen ollut työelämässä jo tovin ja tiesin mitä halusin.

Olen haaveillut opinnoista oikeustieteellisessä vuosikausia. Viime joululomalla päätin että se on nyt tai ei koskaan ja ilmoittauduin Artiklan valmennuskurssille, joka järjestettiin Oulussa. Psyykkasin itseäni tulevaa urakkaa varten; tämän kevään elän täysin valintakokeen ehdoilla ja koska menen kurssille, panostan todellakin sisäänpääsyyn sekä rahallisesti, että ajallisesti. Minun täytyy ottaa vastuu oppimisestani ja parhaiten sen teen menemällä kurssille. En hyväksynyt epäonnistumista ja hoin itselleni (ja miehelleni joka muisti tämän epätoivon hetkillä) että jos en nyt pääse, en enää yritä uudelleen. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, että ajatus ”jos ei nyt onnistu niin haluan vielä ensi keväänä yrittää” kävi mielessä. Ja antoi lisää taistelutahtoa.

Kun kirjat julkaistiin, aloitin lukemisen heti. Luin molemmat kirjat läpi muutamaan kertaan ilman sen kummempaa opiskelua, koska halusin tutustua aiheisiin. Valmennuskurssiin mennessä olin jo sisällä aiheissa mutta en todellakaan osannut vielä jäsennellä lukemaani. Omalla kohdallani haasteita ajankäyttöön toi kokopäivätyö ja sen mukanaan tuomat matkat pääkaupunkiseudulle tiheään tahtiin. Onneksi koneessa ehti lukea hyvin. Elin koko kevään kirjat mukanani ja luin aina kun tilaisuus sen salli. Tein itselleni pientä lukujärjestystä siitä, mitä pitää lukea mihin mennessä ja pysyin siinä muistaakseni hyvin. Joudun sanomaan muistaakseni, koska muistot tuosta keväästä eivät ole täysin selkeät, sen verran koville se otti. Se kuitenkin on selvää, että tuota lukujärjestystä ja lukusuunnitelmaa rukattiin moneen otteeseen kevään aikana. Aina kun huomasin muutoksen tarpeen, tein sen. Ei siis kannata pysyä kerran lukkoon lyödyssä jos huomaa että toisenlaista otetta tarvitaan. Eli välillä tiukensin otetta ja välillä löysäsin.

Päivärytmistäni sen verran, että elin minuuttiaikataulua. Käytin töissä ruokatunnit lukemiseen ja kolmena iltana viikossa suuntasin töistä suoraan valmennuskurssille. Aamulla laitoin kellon soimaan normaalia aikaisemmin ja luin ainakin tunnin ennen töitä. Ensimmäiset pari kuukautta sujuivat hyvin ja innostus oli kova. Koin osaavani ja oppivani. Kunnes tuli ensimmäinen välikoe kurssilla. Koe ei mennyt niin hyvin kuin toivoin, mutta ei myöskään niin huonosti että olisin lyönyt hanskat tiskiin. Tein kokeen lentoasemalla ennen lentoa kotiin; onneksi sen sai hoidettua etänä. En kuitenkaan missään vaiheessa antanut itselleni lupaa luovuttaa; väsymys ja kiireinen aikataulu ovat väliaikaisia ja niiden sietäminen palkitaan opiskelupaikalla. Muistan ajatelleeni että toista tällaista kevättä en jaksa enkä halua viettää. Näitä ajatuksia pyörittelin mutta huomaan kalenterimerkinnöistäni, että olen uskonut itseeni koko ajan, vaikka olin väsynyt. Totta kai hetkellisiä epätoivon hetkiä kokee, koska toivoo jotain niin paljon, mutta niistä on päästävä irti ja käännettävä ne voitoksi. Ja silloin kun lukeminen on pelkkää sanojen toistelua ilman että ajatus on mukana, on parempi tehdä jotain ihan muuta.

Valmennuskurssilla löysimme pian oman porukan, jonka kanssa pohdimme aiheita ja pelasimme oikis-Aliasta, jopa vappuaaton (suosittelen Aliasta ihan vilpittömästi!). Tästä ryhmästä oli suuri tuki ja turva kun mietin kysymyksiä mitä kirjoista heräsi. Sain myös tsemppitukea kun sitä kaipasin. Mieheni mukaan koko tunneskaala käytiin kevään aikana läpi ja allekirjoitan tämän; innostunut, voitonriemuinen, ahdistunut, alistunut, häviäjä, osaava, toiveikas, pelokas… You name it, I had it. Valmennuskurssilla hahmotin kokonaisuuden paremmin kuin itsekseni lukemalla. Vaikka olin lukenut alueet pariin otteeseen, en ollut hahmottanut asioita kuten kurssilla hahmotin; siitä kiitos opettajillemme! Kun sai aiheet jäsenneltyä, oli paljon helpompaa taas tarttua asiaan kiinni ja opetella asiaa kun ymmärsi mihin se asettuu kokonaisuudessa. Kurssin aikana aloin opiskella ulkoa listoja ja määritelmiä, aiemmin olin keskittynyt kokonaisuuden ymmärtämiseen.

Koko kevään etsin omaa opiskelutyyliäni; luin, tein muistiinpanoja ja totesin etteivät ne olleet minun juttuni. Hetken kuluttua mietin, olisiko sittenkin kirjoitettava koska muutkin niin tekevät.  Tein miellekarttoja ja vuorasin asuntomme niillä, jotta sain tarkistettua asioita missä tahansa. Puhuin muistiinpanoja puhelimeeni joita kuuntelin työmatkoilla, lenkillä.. Kyllä, kävin välillä lenkillä vaikka teinkin sitä ihan liian vähän. Kirjat ja opiskelu imaisivat hieman liian syvälle ja oma fyysinen kunto rapistui kevään aikana; en suosittele. Vapaapäiviä kuitenkin pidin, pääsääntöisesti sunnuntait olivat vapaata ja välillä vähän enemmän. Pääsiäisenä luin aamuisin pari kolme tuntia ja sen jälkeen loppupäivä oli omistettu ulkoilulle ja perheelle.

Toiseen kokeeseen valmennuskurssilla valmistauduin paremmin kuin ensimmäiseen; leikin sen olevan varsinainen valintakoe. Koe meni paremmin mutta vielä jäin pisteissä hieman alakanttiin odotuksistani. Tiesinpä siis että työ ei ole vielä tehty. Viimeiset kaksi viikkoa ennen valintakoetta otin töistä lomaa ja keskityin täysin opiskeluun. Luin aamusta iltaan ja opettelin asioita ulkoa. Listoja listojen perään ja niiden toistamista itselleni ja ääniviesteillä hakija-kaverilleni; tsemppasimme ja kannustimme toisiamme useita kertoja päivässä. Viesti saattoi olla ”luettele minulle yksityisyyden jaottelu”, ja vastauksena sai jaottelun. Jos jotain puuttui, sen kerrottiin tai sitten onniteltiin täydellisestä suorituksesta.

Usko omaan tekemiseen oli välillä koetuksella ja välillä tuntui että jos ei tällä työllä pääse sisään, niin ei sitten millään! Uskoin että osaan asiat hyvin ja loppua kohden aloin jo toivomaan kokeen olevan pian; en enää jaksaisi lukea samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Mutta koko ajan luin, enkä pelkästään lukenut vaan opiskelin asioita. Itselleni toimi parhaiten alleviivaukset ja merkinnät kirjaan. Viimeisten kahden viikon aikana tein myös paljon tehtäviä, jotka saimme Artiklan kurssilta. Tehtävien teko auttoi valmistautumaan tuleviin tehtäviin ja sain mitattua omaa osaamistani. Aiempien vuosin valintakokeetkin kävin läpi. Liikaa ei voi korostaa tehtävien ja kokeiden tekemistä; niistä sai otetta vastaamiseen ja vastauksen jäsentelyyn.

Töiden yhdistäminen valintakoekevääseen onnistuu, jos on valmis aikatauluttamaan päivänsä. Lähipiirille on hyvä tehdä selväksi että panostaa nyt tähän asiaan, mutta kahvihetket ystävien kesken piristävät mukavasti kesken luku-urakan. Vaikka monelle menolle joutuu sanomaan ei, joihinkin kannattaa vastata kyllä. Muutama tunti rentoutusta ei todellakaan ole pahitteeksi ja koe ei siihen kaadu. Paras neuvoni on, että hakee itselleen sopivan tavan opiskella ja jos huomaa että muutosta tarvitaan, tekee sen. Ja muistaa pitää lepopäiviä. Se että ei ole nenä kiinni kirjassa 12h päivässä ei ole merkki siitä ettei pääse sisään. Itse tein töitä koko kevään; toki otin töistä myös irtovapaita ennen loppurutistusta jotta sain välillä keskittyä lukemiseen koko päiväksi. En tiedä olisinko jaksanut lukea useampaa kuukautta 8 tuntia päivässä. En usko. Eikä ole tarvettakaan, koska laatu korvaa määrän ja kun opiskelee asiaa kunnolla, ei käytetyllä ajalla ole merkitystä.

Tsemppiä kaikille, kun uskotte itseenne ja teette töitä niin onnistuu! Välillä uskon itseensä ja omaan tekemiseensä menettää, mutta se kuuluu asiaan. Ei kannata lannistua, ei verrata itseään muihin vaan tehdä omannäköisensä haku-kevät ja mennä kokeeseen tietäen, ettei olisi voinut tehdä enempää.

Tuon kuvassa olevan ilmoituksen vuoksi kannattaa niin sanotusti uhrata yksi kevät elämästään!

Artiklan valmennuskurssit löytyvät nyt myös Instagramista nimellä artiklavalmennus. Seuraamalla pysyt mukana ajankohtaisissa asioissa entistä paremmin myös kuvien välityksellä!