Nämä olisivat olleet niitä hetkiä, jolloin en antanut kaikkeani

Moikka! Kirjoitusvuorossa on tällä kertaa Tiina ja kirjoittelen teille lukusuunnitelman laatimisesta pääsykoekeväälle. Aiheeni sivuaa samalla myös hieman lukutekniikkaa.
Hain oikikseen kaksi kertaa ja ensimmäisellä kerralla homma meni penkin alle. Tämä johtui suurelta osin siitä, etten laatinut oikein minkäänlaista lukusuunnitelmaa. Ilman tarkkaa aikataulua oli helppo lipsua lukemisesta. Viime keväänä päätin hoitaa homman kotiin, ja laadin hyvissä ajoin lukusuunnitelman. Tänä keväänä valmistautumisaikaa valintakokeeseen on karsittu yhä entisestään, joten kevät tulee olemaan tiheätahtinen. Suosittelen näin ollen jokaiselle lämpimästi lukusuunnitelman tekemistä.

Keskeistä lukusuunnitelman tekemisessä on pitää se realistisena. Jos tekee itselleen aikataulun, jossa on mahdotonta pysyä, tuntee vain epäonnistuvansa, kun lukeminen ei sujukaan suunnitellulla tavalla. Suosittelen aloittamaan aikataulun laatimisen merkkaamalla ylös kaikki pakolliset menot ja päivät, jolloin et voi lukea. Valitettavasti myös odottamattomia tekijöitä, kuten sairastamisia, mahtuu monen kevääseen. Minulla meni kevään keskellä kokonaiset neljä päivää mahataudissa, ja tällöin pääsykoekirjoihin katsomisestakin tuli huono olo (mistäköhän mahtoi johtua). Tällöin epätoivo meinasi iskeä. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että luovuttaa ei saa missään vaiheessa!

Kun lukuajasta on vähennetty pakolliset menot, kannattaa ruveta hahmottelemaan kevään aikataulua konkreettisesti kalenteriin. Oma suunnitelmani oli elävä. Merkkasin kalenteriin mitä aioin tehdä minäkin päivänä, ja päivittelin suunnitelmaa kevään edetessä, kun pääsin perille omasta lukutahdistani. Mieti toimiiko kohdallasi paremmin päiväkohtainen vai tuntikohtainen suunnitelma. Tuntikohtaiseen suunnitelmaan voit miettiä valmiiksi esimerkiksi, että milloin pidät tauot ja mikä on iltaohjelma. Siitä ei kannata olla moksiskaan, jos tuntuu, että lukeminen ei suju heti aamusta putkeen montaa tuntia. Päivän voi pilkkoa osiin ja ottaa välissä vaikka nokoset, jos siltä tuntuu, kunhan päivän tavoite tulee saavutettua. Etsi itsellesi sopivin ratkaisu fiiliksen mukaan. Olet ehkä jo ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessasi oppinut, mihin vuorokauden aikaan olet terävimmilläsi. Minulla aamut olivat tehokkaita ja iltapäivän urakkaa helpotti tieto siitä, että aamun on jo painanut duunia. Jos aamuherätykset väsyttivät päivän mittaan, otin lyhyet päiväunet ja jatkoin hommia uudella energialla.

 

Ohessa kuvat omasta lukusuunnitelmastani. Ensimmäiset kaksi viikkoa opiskelin vähintään seitsemän tuntia päivässä, jonka jälkeen kiristin kahdeksaan tuntiin. Kalenteriin on merkitty jokaisen päivän kohdalle, mikä kirja oli milloinkin työn alla. Jokaisella kirjalla oli myös oma värikoodinsa. 

Heti kun pääsykoekirjat tulivat, aloitin lukemalla ne kaikki läpi kertaalleen. Aloitin urakan seitsemän tunnin lukupäivillä ja kiristin tahtia aina yhdeksään tuntiin saakka. Itse koin hyödylliseksi lukuajan kellottamisen kännykän sekuntikellolla. Tällöin pystyin seuraamaan todellista ajankäyttöäni ja taukojani. Lukuajan kellottaminen on joillekin erinomainen työkalu ja toisille se taas ei sovi lainkaan. Myös sivumääräisten tavoitteiden tai asiakokonaisuuksien asettaminen on toimiva ratkaisu, joskin välillä on hankalaa arvioida lukunopeutta, etenkin opettelemisvaiheessa. Tulee edelleen muistaa, että kevään urakka on jokaisen kohdalla yksilöllinen ja kannattaa kokeilla, että mikä parhaiten toimii omalla kohdalla.

Lukaistuani kirjat läpi, varasin kalenteriin päivät kirjojen uudelleen lukemiseen ja muistiinpanojen kirjoittamiseen. Muistiinpanojen tekemiseen menee oma aikansa, mutta monelle se on todella hyödyllistä. Tämän jälkeen opiskelin kirjoja vuorotellen, kuitenkin siten, ettei mikään kirja ollut sivussa liian kauaa.

Lukusuunnitelmaan on ehdottoman tärkeää sisällyttää myös vapaa-aikaa. Taisin pitää kolme kokonaista vapaapäivää kevään aikana, jolloin tein jotain kivaa enkä koskenut kirjoihin. Tämäkin on hyvin yksilöllistä, kuinka paljon pitää vapaapäiviä. Toiset pitävät vähintään kerran viikossa, toisilla ei luonto anna periksi pitää niitä lainkaan. Kuuntele omaa jaksamistasi.

            

Vappuni meni myös kirjojen ääressä, munkkeja mussuttaessa ja haaveillessa seuraavasta vapusta bolognan punaisissa. Tämä tosiaan kannatti, sillä nyt haalarit odottelevat jo kuumeisesti vappuhulinoita. Suosittelen harkitsemaan, mahtuuko suunnitelmaasi juhlimista, vaikka kevättä alkaa olla jo rinnassa. Itse lueskelin omia muistiinpanojani viimeiset päivät ja valmistauduin pääsykoepäivään.

Yhteenvetona vinkit lukusuunnitelman laatimiseen:

1.Tee suunnitelmasta tarpeeksi tiukka, mutta realistinen. Suunnitelmaa on lupa päivittää.

2.Varaa suunnitelmaan aikaa lukemiselle, asioiden sisäistämiselle, ulkoa opettelulle sekä tärkeälle kertaamiselle.

Lukuaika on tänä vuonna melko lyhyt, mutta kertaamiselle tulisi silti jättää loppuun hyvin aikaa.

3.Huomioi suunnitelmassa tauot ja vapaapäivät. Lyhyitä taukoja kannattaa pitää useasti esimerkiksi 45 minuutin opiskelun jälkeen ja hieman pidempiä taukoja, kuten ruokataukoja, muutama.


Minulle yllättävänkin suurena tsemppinä kevään aikana toimi lause, jonka valmennuskurssilla eräs oikeustieteen opiskelija tuumasi. Ajatus oli näinkin yksinkertainen ’’Panosta niin, että kokeen jälkeen voit ajatella, ettet olisi voinut tehdä enempää’’. Aina, jos oli semmoinen ’’ei jaksa ei huvita’’ -  fiilis ja olisi tehnyt mieli heittää lukusuunnitelma ja kirjat silppuriin, niin mietin vain, että jos oikeustieteellisen ovet eivät aukea, nämä olisivat olleet niitä hetkiä, kun en antanut kaikkeani. Joten väsymyksestä huolimatta noudatin lukusuunnitelmaani, tartuin kirjaan ja mietin, että haluan tietää tehneeni kaikkeni. Itkuhan siinä pääsykokeen jälkeen tuli, kun tiesi panostaneensa kevään täysillä.

Hurjasti tsemppiä kevään urakkaan, palkinto on sen arvoinen!

Tiina Kangasluoma

Valmennuskurssivaliokunta

Toinen hakukerta, mitä tein toisin?

”Se oli siinä. En ikinä enää hae oikikseen.”

Kuitenkin mielessä kyti pian alkujärkytyksen jälkeen ajatus, ettei peli voinut olla tässä, juuri alkaneesta välivuodesta huolimatta. Mikään muu opiskeluala ei tuntunut kiinnostavan, joten päätin hakea uudelleen, ja heti alusta alkaen löytää omat puutteeni lukijana sekä korjata ne. Katsotaan seuraavaksi kolme pointtia, jotka tein eri tavalla toisella hakukerrallani, ja joista toivon olevan myös sinulle hyötyä.

1.Suunnitelmallisuus

Järjestelmällisyys ja oman lukemisen laadusta huolehtiminen oli isoin muutos, mitä tein toisella hakukerralla. Suunnittelin itselleni vartin tarkkuudella oman päiväohjelman, johon merkkasin lukuajat ja tauot, tein paljon ruokaa pakkaseen valmiiksi (kiitos avusta äiti!) ja ennen kaikkea tein varsinaisesta lukusuunnitelmasta täsmällisemmän.

Mielestäni itse lukusuunnitelmassa tärkeintä on sen pitäminen järkevänä. Suunnittele se niin, että pääset jokapäiväiseen lukutavoitteeseen. Näin et joudu kirimään tai stressaamaan sen saavuttamista, mittasitpa sitä sitten sivuissa tai tunneissa - tyyli on vapaa. Erilaisista lukutyyleistä johtuen tiedät vain itse, milloin olet lukenut tarpeeksi. Pääsääntönä on oppimateriaalin oikea sisäistäminen, eikä se, että luet yli sata sivua päivässä.

2.Hyvinvointi

Muista panostaa myös omaan hyvinvointiisi. Mikäli käytät kaiken valveillaoloaikasi pääsykoekirjan ääressä, lopputulos voi olla maalisuoralla hyvin tuhoisaa, kun kisakuntosi onkin jo viikkoa ennen pääsykoetta. En suosittele silti viettämään vappua muualla kuin pääsykoekirjojen keskellä tai edes miettimään baarissa vierailua.

Intensiivisestä keväästä huolimatta varasin joka päivä itselleni hieman omaa aikaa, jolloin pyrin pitämään ajatukset muualla, kun lakitekstissä. Jälleen kerran, tyyli on vapaa. Katso jakso suosikkisarjaasi Netflixistä, käy lenkillä tai soita kaverille, joka painii saman haasteen keskellä. ”Kesäkuntoon 2018” -projektin voit heittää saman tien romukoppaan, eikä uusi parisuhde ole välttämättä juuri tänä keväänä parasta, mitä voit kuvitella tapahtuvan. Pääsykoekirjojen kanssa syntyy todellinen viha-rakkaus -suhde, joka pitää sinut varmasti kiireisenä koko kevään.

3.Sosialisoituminen

Kuulostaako oudolta? Tämä oli miltei tärkein oivallus omalla toisella yritykselläni tiedekuntaan! Uskalla vastata siihen opettajan kysymykseen, vaikket olisi aivan satavarma siitä, onko vastaus oikein. Juttele muiden kurssilaisten kanssa koealueesta ja mikä tärkeintä, kysy ja vaikka varmista toiseen kertaan, mikäli jokin asia askarruttaa. Älä ajattele muita kurssilaisia verivihollisinasi, vaan hyödynnä ympärilläsi oleva tieto samasta asiasta.

Itse kertasin toisen valmennuskurssilla olleen henkilön kanssa kahteen otteeseen koko pääsykoealueen keskustellen, mistä totesin olevan itselleni todella paljon hyötyä tiedon käsittelyssä. Kun vastausta tiettyyn kysymykseen joutuu miettimään jo ennen koetilannetta, sen muodostaminen kovassa paikassa on helpompaa.

Edellä mainitut havainnot perustuivat omiin kokemuksiini siitä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun hakee oikeustieteiden tiedekuntaan jopa ensimmäisellä kerralla. Viimeisenä haluan antaa lukusuosituksen ennen pääsykoekirjojen saapumista: Visa Kurjen kirjoittama ”Haluatko juristiksi?” -kirja. Huolimatta siitä, että ainakin ensimmäinen painos on jo pari vuotta vanha, se sisältää paljon hyvää tietoa ja auttaa orientoitumaan tulevaa pääsykoekevättä varten. En suosittele lukemaan kirjaa samanlaisella tyylillä kuin pääsykoemateriaalia, mutta koin sen auttavan minua matkalla tiedekuntaan.

Muistathan myös hakea haluamiisi yliopistoihin Opintopolussa. Yhteishaku on parasta aikaa käynnissä aina 28.3 saakka! Mikäli sinun tarvitsee esittää todistus jostain erityisseikasta liittyen hakuprosessiin (esimerkiksi jos tarvitset enemmän aikaa kokeen tekemiseen) liitteet tulee olla toimitettuna yliopistoon 13.4. mennessä.

Onnea ja menestystä kevääseen!

Matti Mämmi

Verkkoympäristövastaava

Koitosten kevät

Ylioppilaskirjoitukset lähenevät taas nopeaa vauhtia, joten tässä pieni muistilista teille, joilla kyseinen urakka on nyt edessä. Ylioppilaskirjoitukset täydentävät koko lukion mittaisen opiskelusuorituksen ja on luonnollista, että ajatukset pyörivät niissä, eivätkä vielä tulevissa pääsykokeissa. Kannattaa kuitenkin pitää samalla mielessä pidemmän aikavälin tavoitteet ja pohtia omaa jaksamistaan myös myöhemmin keväällä. Pääsykoeuudistuksen myötä ylioppilaskirjoitusten merkitys kasvaa myös oikeustieteelliseen hakiessa, joten molempiin kevään koitoksiin on tärkeää panostaa asianmukaisella tavalla. Itseään ei kuitenkaan kannata ajaa loppuun jo kirjoituksissa, sillä toinen erittäin tärkeä koe on vielä edessä.

Itselläni viimeiset ylioppilaskirjoitukset olivat vuosi sitten, joten ne ovat vielä tuoreessa muistissa, ja niin myös niihin liittyvät tunnemyllerrykset. Abikeväänäni kirjoitin viisi eri oppiainetta. Minulle oli näin ollen tärkeää löytää keinoja stressinhallintaan ja panostaa jaksamiseeni. Vaikka itse lukeminen on tietysti tärkeää, on syytä kiinnittää huomiota myös muihin seikkoihin. Esimerkiksi unen, ravinnon ja liikunnan opiskelua edistäviä vaikutuksia ei voi liikaa korostaa. Opiskeltujen asioiden mieleen painaminen häiriintyy, jos ei muista nukkua riittävästi. On täysin totta, että aivot tarvitsevat lepoa ahertamisen jälkeen, jotta omaksuttu tieto jäisi tehokkaasti muistiin. Ylioppilaskirjoituksia edeltävää iltaa ei siis kannata käyttää pänttäämiseen, vaan suo itsellesi kunnon yöunet. Näin myös seuraavana päivänä olo on virkeä ja vastaaminen Ylioppilastutkintolautakunnan, elikkä tuttavallisemmin ilmaistuna YTL:n, kinkkisiin kysymyksiin sujuu helpommin. Hyvin ravittuna taasen keskittyminen pysyy yllä ja kroppa jaksaa paremmin pakertamista. Kannattaa myös tarkkailla, mitä suuhunsa laittaa, sillä esimerkiksi karkit saattavat virittää elimistön turhankin virkeään tilaan, mutta energiatasot myös romahtavat nopeammin. Lukiessa kannattaakin syödä suhteellisen terveellisesti sekä tasapainoisesti, ja herkuttelut jättää mahdollisiksi palkinnoiksi ahertamisesta. Tämän "pyhän jaksamisen kolminaisuuden" täydentää sopiva määrä liikuntaa. Pienellä happihyppelyllä saat tauon lukemiseen ja myös kehosi virkistyy.

Käytin itse muistilapputekniikkaa läpi kevään

Nämä samaiset vinkit koin hyödylliseksi myös lukiessani pääsykokeisiin. Olin vaatinut itseltäni paljon jo ylioppilaskirjoitusten kohdalla, joten koin hetkellisesti voimattomuutta lähteä lukemaan vaativiin oikeustieteellisen pääsykokeisiin. Valmennuskurssilla oli suuri rooli motivaationi uudelleen löytämisessä. Kurssilla sain vertaistukea muista hakijoista ja paljon tsemppausta myös opettajilta. Valmennuskurssilla meille kerrottiin heti, kuinka erilaista pääsykokeisiin lukeminen on verrattuna ylioppilaskirjoituksiin. Kirjoituksissa tarvitaan kokelaalta oppiaineetkin ylittävää sekä soveltavaa tietoa, kun taas pääsykokeissa on tärkeää omaksua sanatarkkaan vain annetut materiaalit, eikä mitään ylimääräistä. Kannattaa siis säästää kirjoitusten lukuprosessista itselleen vain hyödylliset oppimistekniikat, mutta asennoitua opiskelemaan abiturientille vieraalla tavalla. Valmennuskurssien luku- ja vastaustekniikkakurssin antamat vinkit kannattaa iskostaa päähän, sillä ne on suunniteltu varta vasten hakijoille pääsykokeeseen valmentautumista varten.

Kaiken kaikkiaan vaativasta keväästä on siis mahdollista suoriutua kunnialla, kunhan muistaa pitää huolta itsestään ja jaksamisestaan. Abikevään valmentautuminen on jo pitkällä ja kirjoitusten jälkeinen lukuaika pääsykokeisiin on lyhyt, joten käytä aikasi mahdollisimman tehokkaasti hyödyksesi.

Tsemppiä kaikille kirjoituksiin ja tulevaan pääsykokeeseen!

Sofia Kauriinoja, valmennuskurssivaliokunta

Pääsykokeiden jälkeen voi keskittyä rennosti tuleviin ylioppilasjuhliin sekä odottamaan tulosten julkaisua!

Pääsykoekevät munkkiluostarissa

Puolisentoista vuotta sitten päätin kääntää uuden lehden elämässäni ja hakea seuraavana keväänä Lapin yliopistoon opiskelemaan oikeustieteitä. Olin jo aiemmin kolkutellut Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ovia, mutta he eivät minua joukkoonsa huolineet. Päätös hakea Lappiin oli koko ikänsä Helsingissä asuneelle ja Helsingin yliopistossa jo taloustiedettä opiskelevalle vaikea tehdä. Käytännössä se tarkoitti haaveiden heittämistä kahden tutkinnon samanaikaisesta suorittamisesta ja todella paljon lisävaikeutta niin perheen kuin ystävienkin kanssa yhteydenpitoon.


Totesin kuitenkin, että unelmien takia pitää tehdä uhrauksia. Jos oikeasti tahtoo opiskella oikeustieteitä niin sillä ei ole väliä missä se tapahtuu. Totesin myös, että jos aion tehdä myös työurani Helsingissä, niin on ihan tervettä opiskeluaikana käydä katsomassa, minkälaista elämä on muualla Suomessa. Ja jos kerran aikoo muuttaa pois kotikaupungistaan niin miksi ei sitten kerralla muuttaisi kunnolla erilaiseen ympäristöön, kuten Rovaniemelle.


Noin vuosi sitten vietinkin sitten elämäni yksitoikkoisinta kevättä. Koko kevään ohjelman pystyi tiivistämään kyseiseen päivärytmiin; yhdeksäksi kirjastolle, puolen päivän aikaan lounaalle ja neljältä välipalalle. Kun kirjasto meni kiinni seitsemältä, oli aika päivälliselle. Päivällisen jälkeen vielä pari tuntia tehtävien tekoa ja kertailua ennen kotiinpaluuta kymmenen aikaan. Viikkokausia yli kahdentoista tunnin päiviä, samoja aiheita tapaillen. Olin antanut itselleni luvan pitää vapaapäiviä, jos tekeminen alkaisi jossain kohtaa muuttua tehottomaksi. Niille ei kuitenkaan missään kohtaa tullut tarvetta. Aika kirjojen julkaisemisesta pääsykokeeseen on niin lyhyt, että sen jaksaisi seistä päälläänkin. Kokemuksesta tiesin, että jos en pääsisikään sisään niin eniten harmittaisi mahdollisuus jossitteluun; ”Olisinko päässyt, jos olisin lukenut joka päivä vielä tunnin enemmän? Olisinko päässyt, jos en olisikaan pitänyt niitä kolmea vapaapäivää?”

Kirjat, joita kevään aikana luin yhtä hartaasti kuin munkki Raamattua

Mitä taas tulee opiskelemiseen, niin keskeinen oppi on se, että pääsykoevaiheessa tekniikan on oltava erilainen kuin missään koulussa, johon keskimääräinen pääsykoelukija on ennen pääsykoelukemista törmännyt. Vaikka minullakin oli opiskelukokemusta yliopistossa ennen pääsykoetta, ei se auttanut tässä projektissa edes alkuun.Taloustieteen tai muun matemaattisemman alan opiskelussa yksittäisen kaavan tai mallin sisäistäminen voi viedä tuntikausia, jonka jälkeen mallin takana oleva ajatus aukeaa. Kun kerran jonkun asian on oivaltanut, niin siihen ei enää tarvitse palata. Oikeustieteellisen pääsykoemateriaali taas on helppoa yleiskielistä tekstiä, jonka keskimääräinen opiskelija ymmärtää yhdellä lukemisella. Lajin vaikeus tulee vaadittavan tarkkuuden saavuttamisessa.


Minulle korostettiin ensimmäisellä hakukerralla, kuinka tärkeää on ottaa kokonaisuudet haltuun. Jälkikäteen ajateltuna neuvo ei toiminut minulle itselleni niin hyvin. Kannustan hakijoita heti ensimmäisten selailujen jälkeen opettelemaan sääntöjä sanatarkasti ulkoa. Kokonaisuudet tulevat kyllä haltuun sitä mukaa kun yksityiskohdat alkavat kasautua. Jos yksityiskohtiin alkaa keskittyä vasta lukuprosessin puolivälin tienoilla, on auttamatta myöhässä.

Pääsykoekevät tulee jäämään mieleen elämänvaiheena, jossa elintapani olivat 
säännöllisemmät kuin ikinä ennen ja jossa koko elämän pystyi optimoimaan vain yhden 
tehtävän suhteen. Kokemus rinnastuu lähinnä luostariin tai retriittiin vetäytymiseen. Vaikka 
kevät ei tarjonnutkaan suuria elämyksiä, niin muistelen silti lämmöllä aikaa jolloin ei tarvinnut 
stressata sitä, miten saa aikansa riittämään kaikkeen. Oli ajoittain helpottavaa, kun kerrankin 
sai hyvällä omallatunnolla kieltäytyä kaikista ylimääräisistä menoista ja keskittyä vain yhteen 
asiaan.


Eemil Nuuttila

Palo oikikseen roihuaa yhä

Ensimmäinen opiskelijavappu ystävien kanssa!

Tervehdys teille kaikille, jotka olette päättäneet hakea tai harkitsette oikeustieteelliseen hakemista tänä keväänä. Tätä postausta kirjoittaa Juulia Aholainen, 22 -vuotias toisen vuoden oikeustieteen opiskelija Lapin yliopistosta. Alunperin olen kotoisin Kotkasta, mutta nykyisin hyvin rovaniemeläistynyt. Kun uusi pääsykoekevät jälleen koitti, pohdin edellisiä hakukertojani ja mitä olisin voinut tänä keväänä tehdä toisin, että tiedekunnan ovet avautuisivat. Omina pääsykoekeväinäni suorastaan janosin tietoa ihmisten oppimistekniikoista sekä erilaisista tavoista päästä sisään yliopistoon. Jokaisen tarina on niin erilainen ja siksi olen kokenut niiden lukemisen erityisen rohkaisevana.




Oma tieni oikikseen on sisältänyt kolme keskenään hyvin erilaista pääsykoekevättä. Olen oppinut niistä kaikista paljon, ja kaikki näinä keväinä saatu tieto on auttanut minua eteenpäin. Hain ensimmäisellä kerralla Helsingin oikikseen keväällä 2014 heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Sitä kevättä sävytti kuitenkin epävarmuus siitä, oliko oikeustiede edes se ala, jonka parissa haluaisin työurani viettää. Epäilys heijastui lukemiseen ja sinä kesänä en päässyt vielä opiskelemaan. Käännekohta koko myöhemmän hakuprosessin kannalta tapahtui sinä päivänä, jona tulokset tulivat. Olin yllättävän pettynyt siitä, etten ollut päässyt sisään yliopistoon ja sitä ohutta kirjekuorta katsoessani tunsin, että oikeustiede on se ala, jota haluan opiskella. Sitä kevättä seuraavan välivuoden olin töissä, ja aloitin järjestelmällisen pääsykoekevääseen valmistautumisen tällä kertaa jo hyvissä ajoin. Keväällä 2015 hain jälleen Helsinkiin, mutta lukuaika oli lyhentynyt ensimmäisen hakukerran 2,5 kuukaudesta tasan kahteen kuukauteen. Tein ajoissa lukusuunnitelman, jota aioin noudattaa pilkuntarkasti. Lukeminen sujui, mutta samalla unohdin huolehtia omasta jaksamisestani. Keskityin ainoastaan siihen, että sain päivässä tietyn sivumäärän luettua, vaikka esimerkiksi viimeisestä kolmesta tunnista ei olisikaan jäänyt mitään mieleen. En tehnyt juurikaan valmennuskurssilta saatuja tehtäviä tai kerrannut, minkä vuoksi oppiminen jäi melko pinnalliseksi. Sinä keväänä opiskelupaikka jäi tämän osaksi liiallisen yrittämisen takia saamatta.

Lapissa pystyy virkistäytymään myös sen upeassa luonnossa

Reilu kuukausi pääsykoetulosten saamisen jälkeen löysinkin itseni sitten Rovaniemeltä. Rovaniemelle minut oli saanut lähtemään isäni puheet siellä olevasta Rovala -opistosta, sekä Rovaniemen kaupunkiin muuttaneiden kehut siitä, kuinka hyvin he ovat viihtyneet paikkakunnalla. Tästä muodostuikin yksi elämäni ikimuistoisimmista vuosista. Perehtyessäni oikeustieteen opintoihin ymmärsin sen, mikä merkitys positiivisella asenteella ja oman jaksamisen kuuntelulla on sisäänpääsemiseen. Ikimuistoinen vuosi Rovaniemellä huipentui kesäkuussa 2016, kun sain tiedon siitä, että olin päässyt opiskelemaan unelmieni alaa. Tärkeimpänä antina kaikki nämä pääsykoekeväät ovat sytyttäneet minuun palon opiskella juurikin oikeustieteitä ja antaneet varmuuden siitä, että itsensä kuunteleminen on ihan yhtä tärkeää kuin itse lukeminen. Tätä kannattaa noudattaa myös sitten opiskeluaikana, ei ainoastaan pääsykoekevään aikana.

Teidän reilun yhden kuukauden lukuaikaa silmällä pitäen annan muutaman vinkin, jotka olen kokenut hyviksi pääsykoekeväänä: 1. Kertaaminen. ​Tämä on se vinkki, jonka sain valmennuskurssilta, ja jota monet pitävät itsestäänselvänä, mutta joka helposti lukemisen tuoksinassa unohtuu. Erityisesti lyhyen lukuajan kohdalla kertaamisen merkitys korostuu, kun yksityiskohdat pysyvät sen myötä paremmin muistissa. Minulla ei ollut ollut aiemmin tapana kerrata, joten en aluksi ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys sillä on. Toimivana kertauskeinona koen esimerkiksi tekniikan, jossa lukiessa teen reunamerkintöjä ja ylikorostuksia/muistilappuja keskeisimmistä/vaikeista kohdista. Illalla sitten luen nämä korostukset. Korostusten lukeminen kannattaa toistaa vielä seuraavana aamuna ennen seuraavaan aihealueeseen siirtymistä. 2. Itsensä kuunteleminen. ​Vaikka lukuaika tulee tänäkin keväänä olemaan lyhyt, itsestään huolehtimiselle on hyvä löytää myös silloin. Tähän ohjeeseen sisältyy erityisesti nukkuminen​, sillä yön aikana päivän aikana opitut asiat painuvat mieleen. Lisäksi on tärkeää pitää taukoja lukemisen lomassa ja lukea pääasiallisesti silloin, kun on pirteä ja lukeminen on mielekästä.

Juulia Aholainen

Fuksiaiset ja muut fuksihärdellin tapahtumat ovat piristysruiske alkusyksyyn!

P.S. Kannattaa käydä osallistumassa Artikla ry:n valmennuskurssien Facebookissa ja Instagramissa olevaan ihanaan ystävänpäivän arvontaan!

Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat

"Luin vähintään kymmenen tuntia joka päivä kolmen kuukauden ajan. Asuin kirjastossa koko kevään. Kertasin vessaistunnollakin muistiinpanoja. Ja niin edelleen."

Oikeustieteelliseen pyrkimiseen, ja jossain määrin myös oikiksessa opiskelemiseen, liittyy hekumointi älyttömän suuresta ajallisesta satsaamisesta ja ”pänttäyskärsimyksellä” mässäily. Totta on, että oikikseen pääseminen ja siellä opiskeleminen vaatii vähintään yhtä paljon istumalihaksia kuin aivojakin. Silti koko homman juju on ajankäytön tehokkuus, ei niinkään lukemisen määrä. Tämä kannattaa tiedostaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa – itse opin asian kantapään kautta.

Olen aiemmin valmistunut sekä Oulusta historian maisteriksi että Helsingistä valtiotieteiden maisteriksi. Vajaan vuosikymmenen valkokaulustyötä paiskittuani panin merkille pikku hiljaa, että moni kiinnostava urapolku on avoinna oikeastaan vain juristeille. Olin myös syvästi kiinnostunut ammentamaan sellaisia oikeudellisia tietoja ja taitoja, joita huomasin työpaikkani juristikollegoilla olevan.  Siksi päätin pyrkiä vielä kolmannelle opiskelukierrokselle.

Koska palvelin isänmaata kokopäivätöikseni minulla ei todellakaan ollut mitään mahdollisuuksia sellaisiin pänttäysbakkanaaleihin, joita oikikseen pääseminen kuulemani mukaan vaatii. Niinpä piti olla tehokas ja suunnitelmallinen, mitä olinkin ehtinyt harjoitella jo edellisissä opinnoissani – kantapään kautta siis.

Aivan aluksi asetin itselleni tinkimättömän tavoitteen, eli sisäänpääsyn oikeustieteelliseen tiedekuntaan kotiseuduilleni Lappiin. Seuraavaksi laskin jäljellä olevat päivät vuoden 2016 pääsykokeeseen, mistä summasta vähensin työmatkapäivät, tiedossa olevat ylityöillat ynnä muut ehdottomat esteet. Tämän jälkeen tarkastelin päiväkohtaisesti, paljonko minulla olisi järkevästi arvioiden tehokasta peliaikaa käytettävissäni. Käytännössä sitä oli noin neljä tuntia arkipäivisin (noin 1,5 h ennen töitä ja noin 2,5 h niiden jälkeen) ja suunnilleen 6-8 tuntia viikonloppuisin. Kiitos pomoni ymmärtäväisyyden, sain pitää muutaman säästöön jääneen lomapäivän juuri ennen pääsykoetta, jotta pystyin keskittymään vain itse H-hetkeen töiden sijaan.

Tämän jälkeen päätin, mitä käytettävissä olevalla ajalla teen. Laskin sivumäärän ja tein karkean lukusuunnitelman: ensiksi kaikki kirjat läpi yleisellä tasolla, sitten alleviivauksia tehden lukien, sitten muistiinpanoja tehden, sitten tiivistelmät lukien, sitten muistiinpanot kännykän muistiin ääneen lukien (niitä voi kuunnella esimerkiksi lenkillä, vaikka ei jaksaisi lukea), sitten etävalmennuskurssin harjoitustehtävien tekoa ja niin edelleen. Pääsykokeen alle varasin aikaa vielä intensiiviselle kertaamiselle, jota voidaan myös kutsua ulkomuistiin pänttäämiseksi. Suunnitelmia voi olla monenlaisia, mutta sellainen on pakko olla, jos haluaa pärjätä paremmin kuin suurin osa muista hyvistä kanssahakijoista. Sitä sisäänpääsy käytännössä vaatii.

Lähde: Kemin kaupungin kuvagalleria

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, sanotaan. Siksi tärkeintä on toteuttaa tehty suunnitelma. Vaaditaan ennen kaikkea rehellisyyttä ja sen lisäksi välitavoitteita sekä kirjanpitoa. Olen itse kokenut hyödylliseksi asettaa yhden päivän kokoisia urakoita. Niiden valmistumisen jälkeen tulee kokonaan lepäillä tai tehdä jotain aivan muuta ennen seuraavaa etappia. Näin massiivisuudessaan vähintään Kemin kaupungintalon kokoiselta tuntuva päätavoite saadaan pilkottua pienen ihmisen kannettaviksi tiiliksi, joita ladotaan yksi kerrallaan.

Toistan vielä sanan rehellisyys. Suunnitelman toteutumista on seurattava sekä pidettävä joko omassa päässä tai vaikka paperilla kirjaa siitä, mitä on tehnyt ja minkä verran. On erittäin olennaista ainakin suunnilleen tietää, mitä on toteutettu ja mitä on vielä tarkoitus saada aikaan ennen pääsykoepäivää/tenttiä. Tässä ei kannata yhtään valehdella itselle, koska se kostautuu varmasti. Sillä ei ole mitään väliä, kuinka monta tuntia olet istuskellut kirjastossa (pahimmillaan kännykkä kourassa) tai ollut muka lukevinasi sivuja päämäärättömästi plaraillen. Näennäistekemisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se vain syö aikaa eikä tuo tuloksia. Vedä mieluummin muutama tunti täysillä keskittyneenä, tee sitten jotain muuta ja jatka taas virkeänä seuraavan osatavoitteen kimppuun.

Sain huonoja pisteitä etäkurssin välikokeista. Se meinasi horjuttaa uskoa, mutta tiesin, että suunnitelmastani oli vielä paljon tekemättä. Niinpä jatkoin valmistautumista ehkä vielä vähän entistä motivoituneempana. Pääsykoepäivän aattona noin kello 20 totesin, että suunnitelma on toteutettu ja vähän ylikin. Seuraavana aamuna olo oli kieltämättä jännittynyt, mutta luottavainen. Pääsykoe meni oikein mainiosti ja juhannusviikolla ennen kesälomakauden alkua oli sitten kova kiire saada järjestettyä työstä kahden vuoden opintovapaa – mikä onnistui, kiitos kollegojen ripeän toiminnan.

Kuva: Sampsa Buchert 

Ensi kesänä on paluu töihin Helsinkiin ja opintoni ovat siihen mennessä maisterivaiheessa ilman paljoakaan pakollista läsnäoloa yliopistolla. Omissa oikisopinnoissani olen tietenkin soveltanut edellä kuvaamaani menetelmää. Lähes poikkeuksetta opiskelen vain virastoaikoina ja pidän viikonloput kokonaan vapaana - enkä notkuskele kirjastolla muuten vaan. Tosin sekin voi olla ihan kivaa, koska oikistuttuja on paikalla oikeastaan aina.

Ydinviestini on, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, mitä osaat pääsykokeessa tai tentissä. Puhun nyt vain pelkästään opiskelusta, joka ei ole elämän kokonaisuuden kannalta kovinkaan tärkeää. Onhan esimerkiksi paljon merkittävämpiä puuhia, kuten hiihtäminen, pussailu tai pubivisailu. Jotta elämässä ehtisi ja saisi tehdä riittävästi noita tai muita itselle tärkeitä asioita, kannattaa opiskelupuoli hoitaa tehokkaasti ja suunnitelmallisesti. Eikä tule menettää toivorikkauttaan, jos se ei heti tai edes ensimmäisinä vuosina onnistu – ei se onnistunut minultakaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni tätä lukeva pääsykokeisiin valmistautuja pääsee tavoitteeseensa eli ansaitsee opiskelupaikan (sitähän ei saada, vaan se aina ansaitaan). Sen jälkeen, jos haluaa, voi ottaa rennosti vaikka vuoden taikka pari – itsekin sain ensimmäisen tutkintoni pakettiin vasta kuusi vuotta opintojen aloittamisen jälkeen, mitä siihen maailmanaikaan pidettiin varsin ripeänä tahtina.

Sami Pekola

Haluatko artistiksi?

Hei, nimeni on Niko Kiiski ja opiskelen oikeustieteitä toisella vuosikurssilla. Saavuin Rovaniemelle, tai kuten Anatude laulaa ”ländäsin Rolloon”, reilu vuosi sitten tietämättä pahemmin mitään tästä kaupungista saatika yksin asumisesta. Kaikki oli uutta ja jännittävää. Pelkäsin myös hieman, että tutustunkohan kehenkään uusista opiskelukavereistani. Opintojen alettua asiat kuitenkin lutviutuivat, enkä ole katunut päivääkään valintaani tulla Rolloon opiskelemaan!

Rovaniemen oman hiihtokeskuksen, Ounasvaaran, rinteillä

Millaista täällä opiskeleminen sitten on? Ensinnäkin Rovaniemellä on se etu, että tänne tulee ihmisiä opiskelemaan ympäri Suomea. Lähes kukaan ei tunne opiskelutovereitaan entuudestaan, mistä seuraa helposti se, että ihmiset ovat hyvinkin avoimia tutustumaan toisiinsa ja ainejärjestössämme vallitseekin todella hyvä yhteishenki. Me autamme ja tuemme toisiamme (oli sitten kyse esimerkiksi tenttiin valmistautumisesta, työpaikan hakemisesta tai kaverin heittämisestä lentokentälle). Toisekseen Lapin yliopiston ollessa pieni yliopisto voit mennä varsin vapaasti juttelemaan professoreiden kanssa esimerkiksi luentojen jälkeen tai vaikka käytävillä kulkiessasi. Heillä on aikaa vastailla opiskelijoiden mielessä pyöriviin kysymyksiin ja jutella myös niitä näitä. Kolmantena voidaan mainita Rovaniemen kaupungin sijainti Lapissa, mikä on aivan loistava, etenkin jos pitää talviurheilusta, kuten laskettelusta taikka hiihdosta. Toki kaamosaika voi olla toisinaan hiukan raskasta, kun aurinko ei juurikaan näyttäydy, mutta onneksi on kavereita ja tapahtumia tuomassa valoa päiviin. Myös kulkeminen etelään päin on erittäin helppoa ja nopeaa lentämällä sekä junalla.

Itse opiskelusta haluan kertoa sen verran, että oikeus tieteenä on erittäin mielenkiintoista. Oikiksessa pääset oppimaan ja ymmärtämään oikeutta, oikeudenmukaisuutta sekä lain kiemuroita, joita oikeusperiaatteiden kanssa voidaan käyttää joko hyvään, taikka amerikkalaisten TV-sarjojen mukaisesti vähemmän moraalisiin tarkoituksiin. Oikeustieteen opiskeleminen ei kuitenkaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Täällä joudut lukemaan yleisesti ottaen todella paljon tentteihin, jos niissä mielit menestyä. Tästä hyvänä esimerkkinä on oman lukioni lakitiedon kurssin opettajan näyttämä kuva, jossa pituudeltaan noin 170 cm  nainen seisoi kahden hänen pituisensa kirjapinon vieressä, ja nämä kyseiset kirjat olivat oikiksen tutkinnon aikana luettavia kirjoja. Jo pääsykoekin mittaa hakijaa sen suhteen, onko tämä valmis kuluttamaan kirjaston penkkejä tullakseen lakimieheksi.

Lopuksi vielä muutama sana 31.10.2017 sivustolla www.oikeustieteet.fi julkaistusta tiedotuksesta koskien ensi vuoden yhteisvalintaa sekä vuoden 2019 todistusvalintaa. Tänä vuonna yhteisvalinta on kaikkien Suomen oikeustieteellisten yhteisvalinta. Voit siis hakea mihin tahansa oikikseen ja päästä sisään siihen, johon pisteesi riittävät. Lukuaikaa on neljä ja puoli viikkoa (11.4.-15.5.), joten kannattaa miettiä lukutekniikkaa jo ennen luku-urakan alkua ja varautua siihen, että valintakokeessa voi tulla vastaan aineistotehtävä.

Vuoden 2019 todistusvalinnasta ei puolestaan monikaan oikkari tykkää, mutta siitä huolimatta se on näillä näkymin tulossa. Todistusvalinnan myötä ylioppilastodistuksen perusteella pääsee esimerkiksi Lapin oikeustieteelliseen sisään maksimissaan 30 henkilöä, kun tähän mennessä valinnat on tehty joko kokonaan tai ainakin osittain pääsykoemenestyksen perusteella. Onneksi kiintiö on pieni, kun se on vain noin 22% vuoden sisäänpääsykiintiöstä. Oikiksen ollessa yksi halutuimmista aloista on helppo ajatella, että pelkillä papereilla sisään pääsevillä on pitkälti laudaturin paperit. Näin ollen jos sinulla ei ole tai tiedät, ettet tule saamaan E/L-papereita, on kuitenkin turhaa murehtia yo-kirjoituksista oikikseen hakiessasi, kun loput sisäänpääsijät valitaan valintakoepisteiden perusteella. Eli jos kirjoitukset eivät menneet täysin putkeen, kannattaa laittaa täysi panostus valintakokeisiin valmistautumiseen. Lisää tietoa yhteisvalinnasta ja vuoden 2019 todistusvalinnasta löydät edelläkin mainitulta sivulta www.oikeustieteet.fi.

Pidemmittä puheitta, ei muuta kuin hyvää talven jatkoa!

Niko Kiiski