Kovalla työllä oikeustieteelliseen

Hei!

Muistan ikuisesti sen hetken, kun sain Helsingin oikeustieteellisen pääsykoekirjat käteeni. En voinut uskoa todeksi, että se hetki, josta olin puhunut ala-asteelta saakka, oli viimein koittanut. Olin viimein saanut käsiini pääsylipun oikeustieteelliseen ja opiskelupaikan saavuttaminen oli siitä hetkestä lähtien täysin minun käsissäni. Avasin kirjat varovasti, silmäilin nopeasti sivuja ja ryhdyin lukemaan. Teksti erosi täysin kaikesta aiemmin lukemastani. Lukiokirjojen helppo- ja nopealukuinen teksti tuntui vain kaukaiselta muistolta, vaikka todellisuudessa viimeisistä ylioppilaskirjoituksista oli vain viikkoja aikaa.

Olin ilmoittautunut keväällä Pykälän valmennuskurssille. Opetusta oli kolmena iltana viikossa, neljä tuntia kerrallaan. Ensimmäisen järkytyksen koin kävellessäni sisään luentosaliin huomatessani, että muutaman opiskelijan sijasta salissa olikin kaksisataa muuta hakijaa. Laskeskelin mielessäni Pykälällä olevan ainakin viisi vastaavanlaista kurssia, joissa opiskelijoita olisi luultavasti sama määrä. Vasta silloin hahmotin kuinka suuri kilpailu opiskelupaikoista käytäisiin. 

Lukemisen aloitin tekemällä itselleni alustavan lukusuunnitelman. Merkitsin siihen päivän sivu- sekä oppimistavoitteeni. Aloitin lukemaan kuusi tuntia päivässä ja kasvattaen määrää kevään edetessä. Alleviivasin, kirjoitin muistiinpanoja, piirsin kuvia kirjojen sivuille ja koristelin kirjan post-it lapuilla. Oikean lukutekniikan löytäminen tuntui alkuun haastavalta ja vaikka oppimista tapahtui, koin silti turhauttavalta, etten heti pystynytkään sisäistämään kirjoja kokonaisuudessaan oppien samalla jokaista pientä yksityiskohtaa. 

Tutustuin valmennuskurssilla muutamaan muuhun hakijaan, joihin pidän edelleen yhteyttä. Oli helpottavaa tavata ihmisiä, jotka kokivat päivittäin samat epätoivon- ja onnistumisenhetket. He jos ketkä ymmärsivät millaista oli istua lukemassa kirjastossa samalla, kun muut kaverit juhlivat ja pitivät hauskaa. Valmennuskursseista muodostui itselleni lukukevään henkireikä. Oli helpottavaa tavata muita ihmisiä, jutella heidän kanssaan vaikeista asioista sekä istua luennoilla, joiden avulla opin hahmottamaan suuriakin asiakokonaisuuksia. Useammin kuin tahoisin myöntäkään, huomasin vasta valmennuskurssilla ymmärtäneeni jonkin asian täysin väärin. Opettajat nostivat kirjosta esille pienen pieniä yksityiskohtia, joiden valtavaa merkitystä en olisi itse edes ymmärtänyt. Vasta kursseilla opin, kuinka kirjaa tulisi lukea ja mihin asioihin huomiota tulisi lukiessa kiinnittää. 

Viimeisten lukuviikkojen aikana ymmärsin vasta kunnolla, miten minun olisi pitänyt lukea koko kevään ajan. Istuin kirjastossa sen aukeamisesta sulkemishetkeen asti ja toivoin vielä muutamaa pelastavaa lisäviikkoa. Pääsykoeaamu koitti ja kertaillessani aamulla viimeisä lakipykäliä tunsin sisälläni valtavaa helpotusta. Työ oli tehty ja oli aika kohdata kevään todellinen ja viimeinen haaste; seitsemän tehtävää viidessä tunnissa. Kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Aloittaessani viimeistä tehtävää ymmärsin aikaa olevan aivan liian vähän, 20 minuuttia ja ennen vastuksen kirjoittamista minun tulisi lukea yli 40 sivun aineisto. Astuin salista ulos pää pyörryksissä, en tiennyt miten koe oli mennyt, mutta viimeisen viiden tunnin aikana olin antanut itsestäni kaiken.

Tulokset tulivat kuukauden kulutta ja vaikka osasinkin odottaa kyseistä tulosta, tuntui silti, että koko maailma olisi romahtanut jalkojeni alta. Olin jäänyt vain muutaman pisteen päähän unelmieni koulupaikasta. Tuloksien selvittyä pakkasin tavarani ja otin ystäväni kanssa suunnaksi Vietnamin. Lähtiessäni isäni totesi, että palatessani minulla tulisi olla suunnitelma siitä mitä tulen tekemään ensi vuoden suhteen. Tapasin matkalla ihmisiä ympäri maailmaa ja kaikkia tuntui yhdistävän se, että hetkenä jona he olivat vetäneet rinkan selkäänsä, he olivat jättäneet taaksensa kasan ongelmia, joihin he olivat lähteneet hakemaan ratkaisua. Vietin aikaa ihmisten kanssa, joilla oli kerrottavanaan toinen toistaan uskomattomampia tarinoita ja ymmärsin, että kaipasin elämääni vaihtelua. En halunnut jäädä kulkemaan samoja katuja, joita olin kulkenut koko elämäni. Halusin astua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kokea jotain aivan uutta. 

Palasin kotiin täynnä uutta energiaa ja ilmoitin vanhemmilleni haluavani hakea opiskelemaan oikeusteelliseen jollekin toiselle paikkakunnalle. Isäni ehdotti minulle vaihtoehdoksi Lapin yliopistoa ja naurettua hetken mielikuvalle itsestäni Lapin metsikössä, löysinkin itseni istumasta kannettava sylissä intoa täynnä. Sillä hetkellä tiesin, että Lapin yliopisto olisi oikea paikka minulle.

Vietin välivuoteni töissä ja suoritin ohella muutaman oikeustieteellisen kurssin avoimessa yliopistossa.  Motivaationi lukemiseen kasvoi jatkuvasti, enkä voinut odottaa hetkeä, jona saisin taas pääsykoekirjat käsiini. Aloitin jo hyvissä ajoin ennen pääsykoekirjojen julkaisemista suunnittelemaan lukutuntien määrää ja käymään läpi asioita jotka olisin tehnyt toisin edellisenä lukukeväänä. Luin uudestaan läpi vanhat pääsykoevastaukseni ja hahmotin paremmin omat heikkouteni vastauksissa. Tilasin itselleni myös Artiklalta etäkurssin, joka sisälsi tiivistelmät pääsykoeartikkeleista, tehtäväpaketin vastauksineen, väli- sekä loppukokeet ja pääsyn verkkopalvelu Moodleen, jossa sain vastaukset kaikkiin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin.

Aloitin lukemisen kuudella tunnilla päivässä. Luin kirjat kerran läpi ajatuksella, toisella kerralla kevyesti lyijykynällä alleviivaten ja kolmannen kerran yliviivasin värikoodeilla. Merkitsin lakipykälät, poikkeussäännöt, poikkeuksenpoikkeukset sekä termit eri väreillä. Kirjoitin pääsykoekirjan täyteen muistisanoja ja itse keksimiäni väliotsikoita. Lisäsin post- it lappuja ja huomautuksia kaikkialle minne niitä mahtuikaan. Tein itselleni valtavat kasat muistikortteja, joiden toiselle puolelle kirjoitin lakipykälän tai termin nimen ja toiselle sen sisällön tai selityksen. Joka aamu ja ilta kyselin itseltäni kortit päivän oikeudenalasta läpi niin, että varmasti muistin niiden sisällön sanasta sanaan. 

Pidensin päiviä oman jaksamiseni mukaan pitkin lukukevättä. Näin takasin sen, etten palanut loppuun ennen tärkeimpiä viimeisiä viikkoja. Edellisestä keväästä opin kertauksen tärkeyden, sitä ei voi koskaan olla liikaa. Kertasin lukemani alueen Artiklan tiivistelmistä aina päivän ensimmäisten ja illan viimeisien asioiden joukossa. Väli- ja loppukokeet olivat loistava mahdollisuus kartoittaa omaa osaamista ja harjoitella pääsykoetilannetta. Tein tehtäviä niin paljon kuin vain suinkin pystyin ja ehdin. Niiden avulla opin pääsykokeissa vaadittavan vastaustekniikan entistä paremmin ja soveltamalla jo oppimaa tietoa muistin asiat aivan eri tavalla. Luin myös paljon tehtäväpaketin mukana tulleita mallivastuksia. Niihin oli tiivistetty erittäin hyvin vaadittava vastaustapa, sekä kaikki oleellinen tieto. Eikä sitä voi koskaan tietää, vaikka pääsykoetehtäväksi päätyisikin jokin harjoitustehtävistä.  

Pääsykoeaamusta muistan ainoastaan kuinka kertailin koko aamun pääsykoekirjoja sekä muistiinpanojani. Keksin jatkuvasti uusia aiheita joita en osannutkaan tarpeeksi hyvin ja ajauduin paniikkiin joka kerta, kun muistin yhdenkin sanan lakipykälästä väärin.  Muistan odottaneeni jännityksestä huonovointisena salin ulkopuolella, vain sitä hetkeä jona kuulisin nimeni ja voisin varmistua, että ilmoittautumiseni oli todella mennyt perille. Seuraavat viisi tuntia menivät kuin sumussa. Kirjoitin jokaisen tehtävän vastaustilan viimeistä senttiä myöten täyteen ja hioin vastauksiani, aina viimeisiin hetkiin saakka. Oloni ei ole ikinä ollut yhtä tyhjä, kuin hetkenä jona ajoin pääsykoepaikalta takaisin kotiin. 

Istuin eräänä perjantai-iltana ystäväni kanssa Vapianon terassilla ja valitin, etten ole kyennyt nukkumaan yksiäkään kunnon yöunia pääsykokeiden jälkeen. Olin täysin varma, ettei suoritukseni ollut riittänyt sisäänpääsyyn. Halusin vain saada tulokset, jotta voisin jatkaa elämääni ja valmistautua jo henkisesti ensi vuoden pääsykoekevättä varten. Kesken valitukseni huomasin saaneeni sähköpostin Opintopolulta, jossa minua onniteltiin ja ilmoitettiin, että olin päässyt sisään valitsemaani hakupaikkaan. En ole koskaan kokenut samanlaista onnenhetkeä. Itkin onnesta lukiessani viestiä yhä uudelleen ja uudelleen, enkä voinut uskoa sen voivan pitävän paikkaansa. Seuraavan viikon aikana soitin kolme kertaa yliopistolle, vain saadakseni varmistuksen yhä uudelleen, että olin todella päässyt sisään.

Vaikka pääsykoekevät tulee ajoittain tuntumaan rankalta, voin vannoa, että se on kaiken sen vaivan ja stressin arvoista. Olen tutustunut täällä toinen toistaan upeampiin ihmisiin ja päässyt jakamaan heidän kanssaan mitä uskomattomampia kokemuksia ja tapahtumia. Viimeisenä vinkkinä tuleville hakijoille painottaisin levon, liikunnan ja ruoan tärkeyttä. Vaikka lenkille lähtö, ystävien tapaaminen tai nukkumaan meneminen tuntuisivatkin välillä mitä suurimmalta lukuajan haaskaukselta, ovat ne kuitenkin sellaisia voimavaroja, jotka auttavat teitä jaksamaa läpi pääsykoekevään. Paljon tsemppiä kaikille tulevaan kevääseen!

Janina Rajaniemi

Valmennuskurssitiedottaja 2016

Artikla Ry

Hakemassa oikikseen?

Oikeustieteelliseen hakeminen ei itsessään ole mitenkään vaikea prosessi. Sisäänpääsy sen sijaan vaatiikin jo pitkäjänteisyyttä, sitkeyttä ja järjestelmällisyyttä, mutta mahdotonta sekään ei ole. Jouduin itse hakemaan kolme tuskallista kertaa ennen sisäänpääsyä, joten minua ei voi varsinaisesti kutsua miksikään onnistuneen hakemisen malliesimerkiksi. Hakeminen kaatui kahdella ensimmäisellä kerralla puutteisiin opiskelutekniikassa, mutta lopulta otin virheistä opikseni ja kolmannella kerralla pääsinkin sisään kirkkaasti. Tarkemmin omasta hakuprosessistani kirjoitin tähän blogiin jo viime keväänä.

Varsinaisia sisäänpääsyvinkkejä kannattaakin varmaan ensisijaisesti kysyä kevään valmennuskurssitutoreiltamme tai muilta blogimme kirjoittajilta, joista monet onnistuivat tässä vaativassa suorituksessa jo ensimmäisellä tai toisella hakukerralla, mutta Artiklan vuoden 2016 valmennuskurssivastaavana pystyn toivottavasti vastaamaan muihin mieltänne askarruttaviin kysymyksiin hakemisesta ja erityisesti valmennuskursseistamme. Tässä blogissa tullaan viime kevään tapaan julkaisemaan tekstejä monista erilaisista elämäntilanteista tulevilta oikeustieteilijöiltä, jotta saisitte käsityksen siitä, kuinka monenkirjava joukko sisään päässeiden ryhmä lopulta onkaan. Itse ajattelin tällä kertaa keskittyä hakemista pohtivalle tärkeisiin päivämääriin ja muutamiin yleisiin asioihin, jotka monia varmasti askarruttavat.

Ensinnäkin tärkeimpiä päivämääriä, joilla voi lähteä kalenteria täydentelemään: 

Artiklan valmennuskurssien ilmoittautuminen alkaa 1.12.2015

Tieto valintakoevaatimuksista julkistetaan 20.1.2016

Yhteishaku alkaa 16.3.2016

Yhteishaku päättyy 6.4.2016 kello 15.00

Erityisjärjestelyjä valintakokeeseen tulee hakea 20.4.2016 kello 15.00 mennessä

Artiklan luku- ja vastaustekniikkakurssi järjestetään 5.-6.3.2016 ja 9.-10.4.2016

Artiklan intensiivikurssi alkaa 30.3.2016

Valmennuskurssien välikoe pidetään 21.4.2016

Valmennuskurssien loppukoe pidetään 9.5.2016
Valmennuskurssien kertauspäivät 11. ja 12.5.2016

Valintakoe järjestetään tiistaina 24.5.2016

Valinnan tulokset julkistetaan viimeistään 1.7.2016

Valintakoe järjestetään tällä kertaa Rovaniemellä, Helsingissä, Oulussa ja Tampereella. Artiklan intensiivikurssit järjestetään myös samoilla paikkakunnilla. Valintakokeen kysymykset voivat olla esimerkiksi oikeustapaus-, essee-, aineisto- tai monivalintakysymyksiä. Valintakoe sisältää viisi kysymystä, joista pisteitä voi saada seuraavasti: kysymyksestä numero yksi enintään 20,0 pistettä ja kysymyksistä numerot 2-5 jokaisesta enintään 15,0 pistettä. Valintakokeesta on mahdollista siten saada enintään 80,0 pistettä.

Vuonna 2016 Lapin yliopiston oikeustieteelliseen on ensimmäistä kertaa käytössä ensikertalaiskiintiö. Tiedekuntaan otetaan vuonna 2016 suorittamaan sekä oikeusnotaarin että oikeustieteen maisterin tutkintoa 140 uutta opiskelijaa. Ensikertalaiskiintiössä valitaan 105 ja ei-ensikertalaiskiintiössä 35. Lisäksi voidaan valita enintään 3 saamen kielen taitoista opiskelijaa. Ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevaksi ei katsota henkilöä, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon suomalaisessa korkeakoulussa. Ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevana ei myöskään pidetä korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan syksyllä 2014 tai sen jälkeen alkavasta koulutuksesta vastaanottanutta henkilöä. Ensikertalaisten kiintiö on asetettu todella suureksi verrattuna muihin hakijoihin, mikä korostaa valmennuskurssien roolia erityisesti vanhempien hakijoiden keskuudessa, joilla monella on jo jokin korkeakoulututkinto takana. Toisaalta valmennuskurssit ovat aina myös ensikertalaisille tärkeitä, jotta pääsykokeissa vaadittava vastaustekniikka hioutuisi kuntoon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 

Hakukohteeseen valitaan opiskelijat ensin yhteispistejonosta ja sen jälkeen koepistejonosta. Yhteispistejonossa valitaan 105 hakijaa, joista 79 ensikertalaista ja 26 ei-ensikertalaista. Koepistejonossa 35 hakijaa, joista 26 ensikertalaista ja 9 ei-ensikertalaista. Tarkemmat yksityiskohdat yhteispisteiden määräytymisestä, vuoden 2016 valintaopas, vuoden 2015 pisterajat sekä aikaisempien vuosien valintakokeet löytyvät sivustolta Lapin yliopiston sivuilta täältä.

Yhteishaun hakulomake täytetään nykyään osoitteessa opintopolku.fi. Toivottavasti saitte tästä lyhyestä infopaketista edes yleiskäsityksen siitä, mitä hakukevät tulee pitämään sisällään. Tärkeintä on, että ette jäisi hakemisenne kanssa yksin, vaan pyrkisitte luomaan ympärillenne turvaverkon, joka kantaa läpi kevään ja vielä tulostenkin ilmestyttyä. Valmennuskursseille tulemista vielä miettivien kannattaa kuitenkin muistaa, että valmennuskurssi on vähän kuin tapaturmavakuutus: jonain päivänä sen ottamatta jättäminen voi harmittaa. 

Ystävällisin terveisin ja kevättä innolla odottaen,

Jussi Kiiski

Valmennuskurssivastaava 2016

Artikla ry

PS. Kyllä minulta saa kysyä niitä sisäänpääsyvinkkejäkin. Kaikki kysymykset ovat tervetulleita.

Töiden ohessa oikikseen; pelkkä unelma?

Olen 34-vuotias, työssäkäyvä opiskelija. Nimeni on Tiina Lepistö ja pääsin kirjoittamaan omasta haku-urakastani teille, jotka haette ensi keväänä oikeustieteelliseen. Omana hakukeväänäni luin Artiklan julkaisemia blogitekstejä ja hain uskoa tekemiseeni. Urakkani aikana palasin yhteen tekstiin useampaan kertaan; joku oli onnistunut työn ohella lukemaan ja kirjoittamaan itsensä sisään tiedekuntaan. Tästä sain vauhtia ja uskoa siihen, että minäkin voin onnistua. Olen ollut työelämässä jo tovin ja tiesin mitä halusin.

Olen haaveillut opinnoista oikeustieteellisessä vuosikausia. Viime joululomalla päätin että se on nyt tai ei koskaan ja ilmoittauduin Artiklan valmennuskurssille, joka järjestettiin Oulussa. Psyykkasin itseäni tulevaa urakkaa varten; tämän kevään elän täysin valintakokeen ehdoilla ja koska menen kurssille, panostan todellakin sisäänpääsyyn sekä rahallisesti, että ajallisesti. Minun täytyy ottaa vastuu oppimisestani ja parhaiten sen teen menemällä kurssille. En hyväksynyt epäonnistumista ja hoin itselleni (ja miehelleni joka muisti tämän epätoivon hetkillä) että jos en nyt pääse, en enää yritä uudelleen. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, että ajatus ”jos ei nyt onnistu niin haluan vielä ensi keväänä yrittää” kävi mielessä. Ja antoi lisää taistelutahtoa.

Kun kirjat julkaistiin, aloitin lukemisen heti. Luin molemmat kirjat läpi muutamaan kertaan ilman sen kummempaa opiskelua, koska halusin tutustua aiheisiin. Valmennuskurssiin mennessä olin jo sisällä aiheissa mutta en todellakaan osannut vielä jäsennellä lukemaani. Omalla kohdallani haasteita ajankäyttöön toi kokopäivätyö ja sen mukanaan tuomat matkat pääkaupunkiseudulle tiheään tahtiin. Onneksi koneessa ehti lukea hyvin. Elin koko kevään kirjat mukanani ja luin aina kun tilaisuus sen salli. Tein itselleni pientä lukujärjestystä siitä, mitä pitää lukea mihin mennessä ja pysyin siinä muistaakseni hyvin. Joudun sanomaan muistaakseni, koska muistot tuosta keväästä eivät ole täysin selkeät, sen verran koville se otti. Se kuitenkin on selvää, että tuota lukujärjestystä ja lukusuunnitelmaa rukattiin moneen otteeseen kevään aikana. Aina kun huomasin muutoksen tarpeen, tein sen. Ei siis kannata pysyä kerran lukkoon lyödyssä jos huomaa että toisenlaista otetta tarvitaan. Eli välillä tiukensin otetta ja välillä löysäsin.

Päivärytmistäni sen verran, että elin minuuttiaikataulua. Käytin töissä ruokatunnit lukemiseen ja kolmena iltana viikossa suuntasin töistä suoraan valmennuskurssille. Aamulla laitoin kellon soimaan normaalia aikaisemmin ja luin ainakin tunnin ennen töitä. Ensimmäiset pari kuukautta sujuivat hyvin ja innostus oli kova. Koin osaavani ja oppivani. Kunnes tuli ensimmäinen välikoe kurssilla. Koe ei mennyt niin hyvin kuin toivoin, mutta ei myöskään niin huonosti että olisin lyönyt hanskat tiskiin. Tein kokeen lentoasemalla ennen lentoa kotiin; onneksi sen sai hoidettua etänä. En kuitenkaan missään vaiheessa antanut itselleni lupaa luovuttaa; väsymys ja kiireinen aikataulu ovat väliaikaisia ja niiden sietäminen palkitaan opiskelupaikalla. Muistan ajatelleeni että toista tällaista kevättä en jaksa enkä halua viettää. Näitä ajatuksia pyörittelin mutta huomaan kalenterimerkinnöistäni, että olen uskonut itseeni koko ajan, vaikka olin väsynyt. Totta kai hetkellisiä epätoivon hetkiä kokee, koska toivoo jotain niin paljon, mutta niistä on päästävä irti ja käännettävä ne voitoksi. Ja silloin kun lukeminen on pelkkää sanojen toistelua ilman että ajatus on mukana, on parempi tehdä jotain ihan muuta.

Valmennuskurssilla löysimme pian oman porukan, jonka kanssa pohdimme aiheita ja pelasimme oikis-Aliasta, jopa vappuaaton (suosittelen Aliasta ihan vilpittömästi!). Tästä ryhmästä oli suuri tuki ja turva kun mietin kysymyksiä mitä kirjoista heräsi. Sain myös tsemppitukea kun sitä kaipasin. Mieheni mukaan koko tunneskaala käytiin kevään aikana läpi ja allekirjoitan tämän; innostunut, voitonriemuinen, ahdistunut, alistunut, häviäjä, osaava, toiveikas, pelokas… You name it, I had it. Valmennuskurssilla hahmotin kokonaisuuden paremmin kuin itsekseni lukemalla. Vaikka olin lukenut alueet pariin otteeseen, en ollut hahmottanut asioita kuten kurssilla hahmotin; siitä kiitos opettajillemme! Kun sai aiheet jäsenneltyä, oli paljon helpompaa taas tarttua asiaan kiinni ja opetella asiaa kun ymmärsi mihin se asettuu kokonaisuudessa. Kurssin aikana aloin opiskella ulkoa listoja ja määritelmiä, aiemmin olin keskittynyt kokonaisuuden ymmärtämiseen.

Koko kevään etsin omaa opiskelutyyliäni; luin, tein muistiinpanoja ja totesin etteivät ne olleet minun juttuni. Hetken kuluttua mietin, olisiko sittenkin kirjoitettava koska muutkin niin tekevät.  Tein miellekarttoja ja vuorasin asuntomme niillä, jotta sain tarkistettua asioita missä tahansa. Puhuin muistiinpanoja puhelimeeni joita kuuntelin työmatkoilla, lenkillä.. Kyllä, kävin välillä lenkillä vaikka teinkin sitä ihan liian vähän. Kirjat ja opiskelu imaisivat hieman liian syvälle ja oma fyysinen kunto rapistui kevään aikana; en suosittele. Vapaapäiviä kuitenkin pidin, pääsääntöisesti sunnuntait olivat vapaata ja välillä vähän enemmän. Pääsiäisenä luin aamuisin pari kolme tuntia ja sen jälkeen loppupäivä oli omistettu ulkoilulle ja perheelle.

Toiseen kokeeseen valmennuskurssilla valmistauduin paremmin kuin ensimmäiseen; leikin sen olevan varsinainen valintakoe. Koe meni paremmin mutta vielä jäin pisteissä hieman alakanttiin odotuksistani. Tiesinpä siis että työ ei ole vielä tehty. Viimeiset kaksi viikkoa ennen valintakoetta otin töistä lomaa ja keskityin täysin opiskeluun. Luin aamusta iltaan ja opettelin asioita ulkoa. Listoja listojen perään ja niiden toistamista itselleni ja ääniviesteillä hakija-kaverilleni; tsemppasimme ja kannustimme toisiamme useita kertoja päivässä. Viesti saattoi olla ”luettele minulle yksityisyyden jaottelu”, ja vastauksena sai jaottelun. Jos jotain puuttui, sen kerrottiin tai sitten onniteltiin täydellisestä suorituksesta.

Usko omaan tekemiseen oli välillä koetuksella ja välillä tuntui että jos ei tällä työllä pääse sisään, niin ei sitten millään! Uskoin että osaan asiat hyvin ja loppua kohden aloin jo toivomaan kokeen olevan pian; en enää jaksaisi lukea samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Mutta koko ajan luin, enkä pelkästään lukenut vaan opiskelin asioita. Itselleni toimi parhaiten alleviivaukset ja merkinnät kirjaan. Viimeisten kahden viikon aikana tein myös paljon tehtäviä, jotka saimme Artiklan kurssilta. Tehtävien teko auttoi valmistautumaan tuleviin tehtäviin ja sain mitattua omaa osaamistani. Aiempien vuosin valintakokeetkin kävin läpi. Liikaa ei voi korostaa tehtävien ja kokeiden tekemistä; niistä sai otetta vastaamiseen ja vastauksen jäsentelyyn.

Töiden yhdistäminen valintakoekevääseen onnistuu, jos on valmis aikatauluttamaan päivänsä. Lähipiirille on hyvä tehdä selväksi että panostaa nyt tähän asiaan, mutta kahvihetket ystävien kesken piristävät mukavasti kesken luku-urakan. Vaikka monelle menolle joutuu sanomaan ei, joihinkin kannattaa vastata kyllä. Muutama tunti rentoutusta ei todellakaan ole pahitteeksi ja koe ei siihen kaadu. Paras neuvoni on, että hakee itselleen sopivan tavan opiskella ja jos huomaa että muutosta tarvitaan, tekee sen. Ja muistaa pitää lepopäiviä. Se että ei ole nenä kiinni kirjassa 12h päivässä ei ole merkki siitä ettei pääse sisään. Itse tein töitä koko kevään; toki otin töistä myös irtovapaita ennen loppurutistusta jotta sain välillä keskittyä lukemiseen koko päiväksi. En tiedä olisinko jaksanut lukea useampaa kuukautta 8 tuntia päivässä. En usko. Eikä ole tarvettakaan, koska laatu korvaa määrän ja kun opiskelee asiaa kunnolla, ei käytetyllä ajalla ole merkitystä.

Tsemppiä kaikille, kun uskotte itseenne ja teette töitä niin onnistuu! Välillä uskon itseensä ja omaan tekemiseensä menettää, mutta se kuuluu asiaan. Ei kannata lannistua, ei verrata itseään muihin vaan tehdä omannäköisensä haku-kevät ja mennä kokeeseen tietäen, ettei olisi voinut tehdä enempää.

Tuon kuvassa olevan ilmoituksen vuoksi kannattaa niin sanotusti uhrata yksi kevät elämästään!

Artiklan valmennuskurssit löytyvät nyt myös Instagramista nimellä artiklavalmennus. Seuraamalla pysyt mukana ajankohtaisissa asioissa entistä paremmin myös kuvien välityksellä!

Unelmana oikis 2016?

Hei kaikille,

Minulla on ilo kirjoittaa tähän valmennuskurssiblogiin viesti Teille, jotka haette ensi kevään yhteishaussa Lapin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Valintanne on hyvä! Rovaniemellä opiskelu on yhteisöllistä ja yliopiston tunnelma on mukava. Luonto on kaunista, mikä ainakin helsinkiläistytön silmiin näyttää hienolta. Blogitekstini tarkoitus on virittää Teitä asennoitumaan ensi kevättä varten. Olen hyvä esimerkki siitä, että kun oikein jotain asiaa haluaa, sen kyllä saavuttaa. Olen Riina Sundqvist, 22-vuotias oikkari Helsingistä – tämän vuoden fuksi.

Olin itse viime keväänä Artiklan valmennuskurssilla Helsingissä ja koen, että sillä saattoi olla jopa ratkaiseva merkitys siihen, että pääsin oikikseen. Haluan tähän alkuun sanoa kaikille sen, että pitkäjänteisyydellä ja sisukkuudella voi saavuttaa opiskelussa paljon hienoja asioita. Oikeustieteelliseen tiedekuntaan hakiessa näiden kahden lisäksi tarvitaan vielä lujaa tahtoa, tukiverkosto, materiaalit ja kalenteri. Kalenteri siksi, että se auttaa pääsykoekevään aikataulutuksen tekemisessä. Seurasin itse kalenteriani viime keväänä vähän väliä ja tarkkailin lukusuunnitelmassa pysymistä.

Kirjoitin itse kolme vuotta sitten ylioppilaaksi Mäkelänrinteen urheilulukiosta. Niihin aikoihin ajattelin, että minusta tulee tulevaisuudessa huippuyleisurheilija ja luotin siihen, että lahjakkuudella pärjää urheilussa pitkälle. Lukion suoritin yleisurheilun ja urheiluvalmennuksen ehdoilla, joten minulle ei jäänyt tarpeeksi aikaa itse lukion suorittamiseen ja läksyjen tekoon. Oli siis selvää, että ällät jäivät saavuttamatta ylioppilaskirjoituksissa, mutta koska olin riittävän rohkea uskomaan itseeni, päätin lähteä tavoittelemaan paikkaa oikiksessa. Matkalla päätavoitteeseeni ehdin käydä pitkälle opintoja ammattikorkeakoulun liiketalouden linjalla. Sieltä sain paljon lisää yleistietoutta ja itsevarmuutta. Pystyin myös hiomaan luku- ja kirjoitustaitoja.

Tässä vuoden takaisia tunnelmia. Syksy alkoi normaalisti koulun penkiltä. Aloitin lukemaan tätä samaa valmennuskurssiblogia ja hakemaan lisämotivaatiota. Päätin, että pääsen tulevana keväänä oikikseen ja aioin tehdä kaikkeni sen eteen. Ostin kalenterin ja muutaman alleviivaustussin jo valmiiksi. Ilmoittauduin Artiklan intensiivikurssille Helsinkiin. Välillä kävin lenkillä ja ajatukset leijailivat jo ties missä. Kun vihdoin helmikuussa pääsykoekirjat ilmestyivät, kävin ensi tilassa noutamassa ne postista. Lukemisen aloitin välittömästi. Itse tein niin, että tutkin sisällysluetteloa ensin moneen kertaan ja yritin jakaa otsikoita erilaisiin lokeroihin. Jaksottaminen on siis tärkeää lukiessa. Kevät eteni vauhdilla. Aamupäivät vietin koululla ja iltapäivällä luin joko kotona tai olin valmennuskurssilla. Kannattaa pitää lepopäiviä säännöllisesti, sillä jossain vaiheessa kevättä työmäärä alkaa kuitenkin tuntua loputtomalta.

Itse valmennuskurssilla osasin jo etukäteen lähes kaiken, joten keskityin vain kuuntelemaan opettajien luentoja ja harjoittelemaan tehtävien tekemistä. Olin siis lukenut aineiston jo niin monta kertaa ennen valmennuskurssia, että en ollut aivan ulapalla sen alettua. Kävin tutor-tapaamisissa silloisen valmennuskurssitutorin kutsumana. Sain tapaamisten myötä ympärilleni muutaman muun kurssilaisen, joiden kanssa muodostimme lukupiirin. Lukupiiristämme suurin osa on nyt sisällä oikiksessa ja olemme tällä hetkellä tekemisissä päivittäin. Teimme lukupiirissä yhdessä tehtäviä, muistiinpanoja, opettelimme muistipelin muodossa käsitekortteja ja kerran viikossa kävimme ihan vain kahvilla tai syömässä vaihtaen samalla kuulumisia. Uskon, että kiritimme toinen toisiamme koko kevään ajan. Toiset meistä lukivat kirjat pari kertaa hyvin läpi, minä monta kertaa kertauksenomaisesti. Kaikilla on oma luku- ja oppimistekniikkansa.

Kun pääsykoepäivä koitti toukokuussa, tsemppasin itseäni ja yritin päästä mahdollisimman hyvään fiilikseen. Pääsykoe pidettiin Dipolissa Espoon Otaniemessä ja koesaliin mahtui (liian) monta kokelasta. Sukunimeni alkukirjaimen perusteella istuin koesalin takaosassa ja näin lähes jokaisen muun kokeentekijän selän ja tuntui hassulta, että miten pääkaupunkiseudultakin voi hakea niin monta ihmistä Lapin oikikseen. Koe oli erittäin vaikea, mutta muistamalla pääsykoekirjasta otsikot, osasin vastata kysymyksiin! Käytin jokaiseen tehtävään noin tunnin verran aikaa. Palautin kokeen hymyssä suin ja poistuin koesalista olon ollessa todella tyhjä. Seuraava kuukausi tuntui elämäni pisimmältä.

Pitkä työ palkittiin heinäkuussa, kun löysin nimeni hyväksyttyjen listalta. Saavutin sen, mitä olin jo pitkään halunnut. Rovaniemellä minulla on paljon kavereita, joista osan sain valmennuskurssilta. Yksi heistä on jopa kämppikseni. Kannattaa osallisutua siis valmennuskurssille, sillä sieltä voi saada tulevat opiskelukaveritkin.

Kokosin muutaman ohjeen, joista arvelen olevan teille hyötyä:

1.     Tee lukusuunnitelma ja pysy siinä. Ylitä jopa päiväkohtainen tavoitteesi -> Olet aina pidemmällä

2.     Lue alusta lähtien paljon -> Sinulle ei tule todennäköisesti paniikkia kevään aikana -> Priorisoi se, mikä on sinulle todella tärkeää

3.     Tee muistiinpanoja kirjaan, vihkoon ja tietokoneelle -> Yksi opiskelutapa voi käydä puuduttavaksi

4.     Muodosta (mikäli mahdollista) lukupiiri kavereiden kanssa -> Jakakaa tietonne toisillenne -> Winwin tilanne

5.     Syö, nuku ja ulkoile -> Aivot tarvitsevat myös lepoa

Tämän syksyn aikana olen ollut kaikessa Artiklan toiminnassa mukana. Takana on mielettömiä kokemuksia niin fuksiaisista, syysvaellukselta, kv-viikolta kuin vuosijuhlistakin. Nämä kaikki tapahtumat ovat tavoittelemisen arvoisia! Suosittelen lämpimästi olemaan aktiivinen ja uskomaan itseensä. Peli ei ole kenenkään osalta menetetty, vaan sisulla saavuttaa aivan mitä haluaa!

 Tsemppiä ensi keväälle! Tehkää siitä teidän näköisenne. Nähdään ensi vuonna yliopistolla!

Riina Sundqvist

rsundqvi@ulapland.fi <- otathan tarvittaessa yhteyttä! :)