Valmennuskurssitiedottajan tervehdys

Hei sinä blogin lukija,

Olen Marika Poikolainen, 29-vuotias oikkari täältä lapin sydämestä - Rovaniemeltä. Alun perin olen kotoisin Espoosta ja ennen Rovaniemelle muuttoa asuin myös muutaman vuoden Helsingissä. Tällä hetkellä kirjoitan notaaria, suoritan maisteriopintoja sekä touhuan rakkaan ainejärjestöni parissa. Arkeani rikastuttaa 7,5v koirani ”isopieni jätti” ja pian myös heinäkuussa syntyvä esikoinen.

Rovaniemelle minut toi ensin mukanaan rakkaus ja vasta myöhemmin mukaan tarttui unelmien opiskelupaikka oikeustieteellisessä. Minun koulutieni ei ole samanlainen kuin välttämättä isoimmalla osalla oikeustieteen opiskelijoista. Mietin ensin pitkään, että kuka minä olen ja mitä minä haluan tehdä elämässäni. Yläasteella ja lukiossa pohdin arkkitehdin uraa ja sen haaveen poistuttua, pohdin upseerin uraa. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen jälkeen tajusin kuitenkin, että saatan olla parempi ”pätemään, kuin tetsaamaan” vaikka rakkaus maanpuolustustyötä kohtaan ei ole koskaan poistunutkaan. 

Suoritin avoimen opintoja useammassa eri avoimessa samalla tutustuen opintoihin ja pohtien sitä, että onko valitsemani tie juuri se ”oikea vaihtoehto minulle”. Pääsykokeisiin lukeminen tuntui mahdottomalle ajatukselle minulle - etenkin sellaiselle, joka joutuu käydä töissä täyttä päivää, jotta voi maksaa vuokrat ja laskut. Vedin muutaman vuoden täten puolitehoilla töiden ohella avoimen kursseja Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistossa, joista mukaan tarttui jo mukava määrä opintopisteitä. 

Rovaniemelle muuton myötä halusin tutkia vielä Lapin yliopiston avoimen väylän mahdollisuutta - ja se kannatti. Lapin yliopistossa avoimen opetus oli integroitua ja heti tuntui siltä, että olin aidosti nyt oikeustieteen opiskelija, enkä vain ”avoimen opiskelija”. Sain ensimmäisenä vuotena täyteen vaadittavan opintopistemäärän sekä keskiarvon, mutta jäin tulosten julkistuksen jälkeen 1. varasijalle. Se söi ihmistä. 

Se söi ihmistä niin paljon, että päätin tehdä kovemmin töitä ensi vuonna. Lopulta kova sinnikkyys palkitaan paikalla oikeustieteellisessä ja kuinka ylpeä mä olinkaan itsestäni ja siitä, että en koskaan antanut periksi. 

Olen ollut opiskeluiden alusta alkaen mukana aktiivisesti ainejärjestötoiminnassa sekä tänä vuonna olen saanut kunnian toimia valmennuskurssitiedottajan tehtävässä. Tämä on toinen vuoteni valmennuskurssitoiminnassa, sillä viime vuonna toimin valmennuskurssivaliokunnassa sihteerinä.

Lähdin mukaan valmennuskurssitoimintaan sen takia, että jokaisella, taustoista ja lähtökohdista riippumatta, olisi mahdollista päästä oikeustieteelliseen. Haluan omalta osaltani olla tukemassa ja auttamassa tulevia juristeja omalla polullaan. Olenkin elävä esimerkki siitä, että paikka oikeustieteellisessä, ei vaadi ”L-papereita” tai edes pääsykoetta, vaan se vaatii omistautumista ja periksiantamattomuutta.  

Avoin väylä oikeustieteelliseen, on kuin todella pitkä valmennuskurssi oikeastaan, ilman mitään tukea ja tämän takia koenkin, että valmennuskurssi oikiksen pääsykokeita varten toimii ehdottoman hyvänä tukipilarina lukemisen ohella. Valmennuskurssit tarjoavat paitsi laadukasta opetusta, myös ystäviä ja vertaistukea. 

Haluan tuleville hakijoille sekä tuleville kurssilaisillemme sanoa sen, että ette ole yksin ajatustenne kanssa. Te luotte itse omanlaisen tienne kouluun ja voit olla juuri sellainen, kuin sinä haluat olla. Jokainen teistä pystyy siihen ja just sinä pystyt siihen - jos vain päätät niin.

Mikäli sinulla tulee mitä tahansa kysyttävää, niin minuun saa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä ihan koska tahansa. Me tehdään töitä meidän valmennuskursseilla ihmiseltä ihmiselle ja ollaan tukena lukuprosessin jokaisella vaiheella. <3

Nähdään valmennuskursseilla!

Marika Poikolainen
Valmennuskurssitiedottaja 2024

Valmennuskurssivastaavan tervehdys

Heippa kaikki!

Olen Kiia, toisen vuoden opiskelija ja toimin vuoden 2024 valmennuskurssivastaavana. Voisin kutsua itseäni myös pääsykoekonkariksi, sillä hakukeväitä minulle kertyi viisi ennen kuin ovet oikikseen aukenivat. Valmennuskurssit olivat iso osa hakukeväitäni ja niiden tuoma apu, tuki ja niiltä saadut opit olivat minulle erittäin tärkeitä. Viime vuonna toimin artiklan valmennuskurssivaliokunnassa ja päästyäni näkemään valmennuskursseista myös järjestäjän puolen, olin varma siitä, että tahdon olla vielä isommin mukana valmennuskurssien järjestämisessä. Valmennuskurssivastaavana vastaan kevään kurssien käytännön toteuttamisesta.

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin ja tammikuu on jo hyvässä vauhdissa. Pikkuhiljaa myös kevät, yhteishaku ja pääsykoe lähestyvät. Onneksi vielä on hyvin aikaa hengähtää, kerätä voimia ja henkisesti valmistautua tulevaan pääsykoeurakkaan. Tahdonkin kannustaa jokaista hakijaa valmistautumaan tulevaan kevääseen ennen kaikkea rentoutumalla ja nauttimalla vapaa-ajasta. Itseään ei kannata ajaa loppuun ennen pääsykoeurakkaa, eikä tietenkään sen aikanakaan. Sen vuoksi on tärkeää muistaa vapaa-ajan ja lukemisen tasapainottaminen myös pääsykokeisiin valmistautuessa. 

Vuosien varrella on tapahtunut monenlaisia uudistuksia valintakokeisiin ja valintakoehakuun. Muutaman vuoden ajan yhteishaussa oikeustieteelliseen on valittu 40% todistuksen perusteella ja 60% valintakokeen perusteella ja sama linja jatkuu myös tänä vuonna. Muita valintakokeeseen liittyviä uudistuksia on ollut valintakokeen muuttuminen digitaaliseksi sekä viime vuonna valintakoemateriaalina oli totutusta kolmesta valintakoekirjasta poiketen kaksi kirjaa sekä kolme erillistä artikkelia. Valintakoe muuttuu koko ajan hieman ja valmennuskursseillakin on reagoitava näihin muutoksiin, jotta voimme tarjota hakijoille parasta mahdollista opetusta ja tukea.

Vuosien aikana lukuaika on myös vähentynyt ja tänäkin vuonna parin edellisen vuoden mukaisesti lukuaika on kuukauden mittainen. Valintakoemateriaali julkaistaan 23.4. ja valintakoe järjestetään 23.5. Hakuprosessi on siis hyvin intensiivinen ja se on testi hakijoiden paineensietokyvylle sekä hakijoiden kyvylle omaksua suuria määriä tietoa hyvinkin nopeasti. Valintakokeeseen voikin valmistautua jo ennen valintakoemateriaalin julkaisua esimerkiksi harjoittelemalla aineistotehtäviä tai hiomalla omaa luku- ja vastaustekniikkaa.

Minulle valmennuskursseista oli suuri apu hakukeväiden aikana ja tahdonkin kannustaa jokaista hakijaa tutustumaan valmennuskurssitarjontaamme. Valmennuskurssi ei ole pakollinen sisäänpääsyn kannalta, mutta valmennuskurssit tarjoavat opetusta ja kattavaa materiaali oman oppimisen tueksi. Lisäksi intensiivi- sekä itseopiskelukursseihimme sisältyvät henkilökohtaiset tuutorit, jotka ovat kurssilaisten tukena koko kevään ajan. On tärkeää, ettei kukaan jää hakuprosessin aikana yksin!

Lopuksi tahdon toivottaa jokaiselle niin uudelle kuin vanhallekin hakijalle hurjasti tsemppiä tulevaan urakkaan! Sinnikkyys lopulta palkitaan! <3 Minuun voi aina olla yhteydessä matalalla kynnyksellä. Autan teitä parhaani mukaan!

Nähdään valmennuskursseilla!

Kiia Saari

Valmennuskurssivastaava 2024

Vinkit rentoutumiseen ja tekemiseen joululomalla

Lukuvuosi alkaa olla paketissa opintojen osalta, ja se toivon mukaan tarkoittaa jokaiselle meistä sitä, että pääsemme rentoutumaan joulun viettoon. Monet meistä ovat pitkän ja pimeän syksyn jälkeen aivan valmiita heittämään hanskat tiskiin ja käpertymään vilttiin sohvan nurkkaan, mutta toisille meistä voi taas olla vaikeampaa rentoutua ja ylipäätään päästää irti rutiineista. Oli tilanne sinulla mikä tahansa, muistathan, että nyt on aika hellittää, ja olla itsellensä armollinen – me kaikki tarvitsemme lepoa tulevaa vuotta varten.

Olit sitten valmistautumassa tulevaan pääsykoekevääseen, jatkamassa opintoja, tekemässä töitä, taikka ihan mitä tahansa ensi keväänä: ota haltuun nämä vinkit, joiden avulla voit rentoutua ja keksiä mieleistä tekemistä itsellesi joululomalla.

Läheisten seura. Muistathan sen kaverin, kenen kanssa ette ole ehtineet arjen kiireiden keskellä näkemään? Joululoma on oiva hetki nähdä kavereita ja läheisiä oikein kunnolla ajan kanssa ilman kiireitä!

Kirjan lukeminen. Usein opiskelujen lomassa tuntuu siltä, että energiaa ei riitä muun lukemisen lisäksi kirjojen lukemiseen. Joululomalla voi onneksi hyvin uppoutua lukemaan kirjaa, tai vaikka kokonaisen kirjasarjankin!

Leipominen. Teet sitten joulutorttuja, pipareita tai vaikka kakun joulupöytään – leipominen on mukavaa puuhaa yksin tai yhdessä vaikka perheen kanssa!

Leffamaraton. Käperry sohvalle, osta lemppari leffaherkkujasi ja laita pyörimään lempi elokuviasi. Leffojen parissa voit viettää kokonaisen päivän, tai vaikka useamman!

Ulkoilu. Ulkoilu yhdessä tai läheisten kanssa rauhoittaa aina mukavasti! Ulkoiluun voi myös yhdistää vaikka lumilinnan rakentamisen tai pulkkamäen!

Piirtäminen/maalaaminen. Piirtämällä tai maalaamisella voit päästää luovuutesi valloilleen. Luova tekeminen on rentouttavaa ja sen parissa aika menee todella nopeasti!

Lautapelien pelaaminen. Etsi lapsuuden klassikkolautapelisi ja kerää ystäviäsi tai perheenjäseniäsi kasaan pelailemaan!

Talviurheilu. Laskettelua, hiihtoa, luistelua, avannossa uimista.. mitä ikinä haluatkaan!

Päiväunet ja pitkään nukkuminen. Tämän voisin sanoa yhdeksi omaksi lempparikseni, herätys ilman herätyskelloa ja niin monet päiväunet kuin vaan ikinä haluaa!

Toivottavasti ideoista edes jokin tuntui mieleiseltä, ja sellaiselta, joka auttaisi rentoutumaan ja saamaan ajatukset pois arjen kiireistä! Muistathan myös sen, että joululomalla ei ole pakko tehdä yhtään mitään: voit myös vain hyvällä omatunnolla ottaa vaikka koko loman vain rennosti ja levätä, olet sen ansainnut.

Ihanaa joulua ja uutta vuotta kaikille!

Iina Antinoja

Valmennuskurssitiedottaja 2023

Onnea 44-vuotias Artikla! 

Artikla ry:n 44. vuosijuhlia juhlittiin pari viikkoa sitten 28.10.2023 aina yhtä upeissa puitteissa, perinteikkäässä Santaparkissa. Saman illan aikana saivat sekä Artiklan Nordic Week että koko Artiklavuosi arvoisensa päätöksen juhlassa, joka toi yhteen akateemisia arvovieraita, alumneja, sekä nykyisiä Artisteja. 

Harva juhlavieras kuitenkaan osasi ajatella sitä, että juhlien valmistelu oltiin aloitettu jo viimevuoden puolella. Suunnittelu lähti liikkeelle juhlapaikan valinnasta ja siihen liittyvien sopimusten tekemisestä. Kevään aikana kasattiin tiimi, alettiin suunnittelemaan ohjelmaa ja suunniteltiin kohteet joihin sponsoreita lähdettiin hakemaan. Syksyllä ohjelmaan liittyvät asiat oli jo suurimmalta osin hoidossa, mutta vujut työllistivät useita ihmisiä esimerkiksi lipunmyynnin toteutuksen parissa, unohtamatta silliksenkin suunnittelua ja toteutusta. Upeat vuju- ja sillistiimi paiskivat hommia vielä vujuviikon aikanakin hommia aamusta iltaan, jotta kaikki oli valmista viikonloppuun mennessä. 

Juhlatunnelma alkoi kutkutella vatsanpohjassa jo Santaparkin luolan suulla, josta avautui pitkä revontulten sävyttämä käytävä laskeutuen satoja metriä maan alle. Perille päästessä henki suorastaan salpautui, kun juhlijat pääsivät näkemään kauniin jäägallerian, upeasti valaistun illallisalueen ja kutsuvieraiden oman tonttukoulun rekiretkineen. Pikkuhiljaa käytävät alkoivat täyttyä toinen toistaan upeammista juhlapuvuista sekä skumpanhuuruisesta puheensorinasta.

Perinteitä kunnioittaen juhlan ohjelma koostui esimerkiksi toinen toistaan upeammista puheista, omien Artistiemme Saara Hasasen ja Aleksi Mikkosen koskettavasta musiikkiesityksestä, sekä pääesiintyjä Lauri Schreckin hiukan säväyttävämmästä kantele-esityksestä. Enpä ollut itse nähnyt ennen, että juhlakansa huutaisi vuosijuhlassa jo pääesiintyjälle we want more, silläkin uhalla että loppuillan suunnitellusta minuuttiaikataulusta lähdettäisiin lipsumaan… Eikä myöskään unohdeta vuosijuhlavastaavankin yllättänyttä upeaa Cevor Tikerpuun tulkintaa legendaarisesta Laulu Rovaniemelle -kappaleesta, jonka esityksen vuosijuhlamarsalkkamme ja laulunjohtajamme oli yllätyksenä suunnitelleet. 

Vuosijuhlien teema oli tänä vuonna ”Unelmista totta”, joka kuvasti jokaiselle juhlijalle ja vujutiimiläiselle omaa asiaa. Itselle teema toi mieleen ehdottomasti sen lähes kuuden vuoden takaisen juuri lukiosta päässeen Nellin, joka kirjoitti motivaatiolistalleen Artiklan vuosijuhlat, jotta voisi palata listaan samalla kun pakarat alkaisivat puutumaan pääsykokeisiin lukiessa. Kyseinen kuuden vuoden takainen Nelli ei olisi ikinä voinut uskoa olevansa itse päävastuussa juhlasta muutaman vuoden päästä. 

Koko juhla oli minulle, ja käsittääkseni koko vujutiimille yksi toteutunut unelma. Luulen myös juhlaan osallistumisen olevan toteutunut unelma jopa osalle juhlijoista, josta kertonee jotain se, että liput myytiin taas sekunneissa loppuun kideappin kautta. Toivoisin, että jokainen juhlasta kiinnostunut Artisti pääsisi kokemaan juhlan edes kerran, sillä niinkuin vuoden 2021 edeltäjänikin kirjoitti, näistä kemuista riittäisi kerrottavaa vaikka millä mitalla, mutta eihän niitä tarinoita varmaan edes uskoisi, jos ei itse tule katsomaan. En voi tässä kohtaa kuin kompata Aino-Kaisaa! 

Ja hei, eihän juhlan aihe lopu vuosijuhlaan, vaan kysymys kuuluu NÄR BÖRJAR?!?!? 

Nelli

Artiklan vuosijuhlavastaava 2023

Kuvat Teemu Holttinen ja Nelli Lappalainen

Fuksisyksy Artiklassa

Moro!
 
Meitsi on Aaron ja olen 1. vuoden opiskelija Lapin oikiksessa. Tulkaa mukaan kuuntelemaan mun fuksisyksyn tunnelmista!

Heinäkuun lopussa mietiskelin vielä, että mitähän sitä välivuoden aikana puuhaisi, kun ei opiskelupaikkaan vaikuttanut olevan enää varasijoilta mitään mahdollisuuksia. Sitten yhtenä aamuna pamahti sähköpostiviesti: ”Sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa Lapin yliopistosta.” Paikan vastaanottamista ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä olin haaveillut oikeustieteen opiskelusta pienestä pitäen.

Hetken asiaa prosessoituani päällimmäisenä ajatuksena oli, että milloin opinnot alkavat. Selvisi, että muutto Oulusta Rovaniemelle olisi edessä jo kolmen viikon kuluttua. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei pieni paniikki iskenyt! Pienestä kiireestä huolimatta asunnon löytäminen sekä muutto saatiin maaliin juuri ennen fuksihärdellin alkamista. En ollut täysin varma mitä odottaa tulevalta kolmiviikkoiselta mutta tiesin, että ainutkertainen ja unohtumaton kokemus oli luvassa kunhan uskalsi ennakkoluulottomasti lähteä kaikkeen mukaan.

Eihän se härdelli pettänyt! Tutorit ottivat fuksit avosylein vastaan. He auttoivat mieltä askarruttavissa kysymyksissä ja olivat luomassa yhteishenkeä heti ensimetreiltä lähtien. Uusia tuttavuuksia tuli ovista ja ikkunoista. Ensimmäisinä päivinä nimimuisti ei ainakaan pysynyt menossa mukana. Onneksi aikaa oli kolme tapahtumantäyteistä viikkoa, mikä mahdollisti tiiviin fuksiporukan syntymisen ennen varsinaisten opintojen alkua.

Mieleenpainuvan härdellin jälkeen meidät fuksit päästettiin opintojen pariin. Tahti tuntui aluksi tiukalta mutta siihen tottui onneksi nopeasti. Myöhempien vuosikurssien opiskelijat pitivät myös huolta siitä, että kaikilla lähtee hommat rullaamaan. Opiskeluvinkeistä ja kannustamisesta ei nimittäin ollut pulaa! Koin myös, että uusista kurssikavereista oli paljon hyötyä. Härdellin luoma yhteisöllisyys näkyi siinä, miten kaikki auttoivat ja puskivat toisiaan parempiin suorituksiin. Kirjastossa vietetyt illatkin olivat huomattavasti mielekkäämpiä ja tehokkaampia parin lukutoverin kera!

Vaikka opinnot alkoivat vauhdilla, eivät ne päivät pelkäksi lukemiseksi muuttuneet. Arkea täydensivät Artiklan tarjoamat monipuoliset kerhot sekä tapahtumat. Ennakkoluuloni siitä, ettei Rovaniemelle olisi tekemistä on viimeistään nyt haudattu syvälle maan alle. Jos tylsistyttää tai lukeminen ei suju, tarjolla on mm. sählyn pelailua, neulontakerhoa ja torstaijoogaa.

Nyt, kun on ensimmäinen tentti ja muutama kuukausi opiskelija-arkea takana, voin sanoa, että klisee: ”fuksivuosi on elämän parasta aikaa” kuvastaa kokemaani täydellisesti. Uusi paikkakunta, uudet ystävät sekä uudet haasteet ovat olleet kombinaatio, joka on luonut ikimuistoisen syksyn. Kiikarit on kuitenkin nyt aika kääntää syksystä eteenpäin, sillä luvassa on Rovaniemen paras anti eli Lapin maaginen talvi.

Aaron Matikkala, ensimmäisen vuoden opiskelija

FUKSIKAPTEENIEN TERVEHDYS

Moikka! 

Mitä lämpimimmät onnittelut rankan kevään voittamisesta sekä kokeiden päihittämisestä! Keväinen luku-urakka on poikkeuksetta haastava ja vaatii suuria ponnisteluja. Jokainen teistä voi olla itsestään ylpeä selätettyään kevään haasteen, oli takana sitten ylioppilaskirjoitukset taikka pääsykokeeseen pänttääminen. 

Mikäli oikeustieteellisen tiedekunnan ovet eivät tänä vuonna auenneet, ei siitä kannata lannistua! On ymmärrettävää, että olo voi olla hyvinkin pettynyt. Tästä huolimatta ei muuta kuin katse eteenpäin. Välivuosi voi nimittäin olla odottamaton yllätys; ajanjakso, jolloin sinulle aukeaa mahdollisuus toteuttaa itseäsi! Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi muiden unelmien jahtaamista, joille ei muuten välttämättä olisi koskaan tullut sopivaa hetkeä, tai sitten itsensä kehittämistä jollain elämän osa-alueella. Miksei kumpaakin! Välivuotta ei kannata ajatella varsinaisesti ”väliin” jäävänä vuotena, vaan nimenomaan mahdollisuutena elää ja kokea. Siihen kannattaa siis asennoitua avoimin mielin, vaikka kyse ei olisikaan välttämättä ensimmäisestä välivuodesta. Aikaa riittää ja omaa fuksisyksyä todellakin kannattaa odottaa! 

Jos puolestaan olet osa niitä onnekkaita, jotka lunastivat oman paikkansa Oikeustieteellisessä tiedekunnassa, odottaa sinua elämäsi syksy. Tapahtumarikkaan fuksisyksyn aikana pääset nauttimaan opiskelijaelämän riemusta; sinulle tulevat tutuiksi niin mielenkiintoiset luennot, lukuisat tapahtumat, kuin uudet opiskelijakaverisi ja vanhemmat tieteenharjoittajatkin. Pääset luomaan elinikäisiä ystävyyssuhteita ja kokemaan upeita seikkailuja! Fuksivuotesi aikana koet ikimuistoisia hetkiä ja luot ainutlaatuisia muistoja, joita vaalitaan vielä vuosikymmenien päästä! Näinpä hetkeä, jolloin omat bolognanpunaiset haalarit vedettiin jalkaan ensimmäistä kertaa, muistelevat allekirjoittaneet kaputkin erityisellä lämmöllä. 

Mikäli ensi syksynä aloitat opintosi Lapin yliopiston oikeustieteellisessä, pääset kokemaan kaiken tämän lisäksi myös Artiklan erinomaisen yhteishengen, joka on vertaansa vailla! Pidä varasi, sillä ainejärjestömme lukuisat tapahtumat ja aktiivinen matalan kynnyksen toiminta nappaavat sinut oitis mukaansa. Ennen kuin huomaatkaan, niin olet osa tätä upeaa yhteisöä. Artiklaan jokainen on tervetullut juuri omana itsenään! 

Syksy alkaa legendaarisella kolmen viikon Fuksihärdellillä, josta ei menoa tai meininkiä puutu. Härdelli on oivallinen seremonia, joka toivottaa uuden artistin mitä parhaimmin tervetulleeksi Rovaniemelle ja ennen kaikkea Artiklaan. Me fuksikapteenit, yhdessä tutorien kanssa olemme enemmän kuin valmiita johdattamaan juuri sinut artistimaisen elämäntyylin taitajaksi ja elämäsi ikimuistoisimpaan syksyyn! 

Syksyllä tavataan! 

Ava Huhtinen ja Samuel Mäkinen 

Fuksikapteenit 2023, Artikla ry.

Ajatuksia lukuprosessin loppusuorasta

Tervehdys arvon hakijat!

Valintakoepäivä on jo aivan nurkan takana ja raskas urakka siten pian ohi! Haluaisin sen johdosta jakaa muutamia ajatuksia oman pääsykoekevääni loppuvaiheista. Valintakokeiden lukuprosessilla testataan yhtäältä hakijoiden akateemisia valmiuksia mutta toisaalta myös henkistä kestävyyttä. Rajattu lukuaika yhdistettynä siihen, kuinka tarkkaa osaamista pääsykoe vaatii, luo tilanteen, jossa yksikään hakija ei voi osata kaikkea materiaalia ulkoa. Hakijan on siis siedettävä tiettyä epävarmuutta, jonka luoma paine saavuttaa huippunsa viimeisinä päivinä ennen pääsykoetta. Ei ole siis ollenkaan harvinaista, että tällöin hakijan usko omaan tekemiseen voi romahtaa – tai vähintäänkin se horjuu.

Näin kävi myös itselleni kolmantena hakukeväänä, lauantaiaamuna kaksi päivää ennen pääsykoetta. Havahduin siihen, että olin jättänyt erittäin keskeisiä osioita Oikeus ja julkisuus – kirjasta vähälle huomiolle. Epävarmuus ja pelko valtasivat mieleni – mitä jos juuri liikesalaisuuksia koskevaa sääntelyä kysyttäisiin yksityiskohtaisesti tulevana maanantaina? Ajattelin, että peli on menetetty. Aika ei enää riitä. Unelma oikiksesta näytti murenevan silmieni edessä. Olin jälleen epäonnistunut.

Edellisistä hakukerroista viisastuneena tiesin, ettei tuleen kuitenkaan saa jäädä makaamaan. Lähdin yksiöstäni hetkeksi ulos nollatakseni tilanteen.  Kuulokkeet korvilla pyrin rauhoittamaan mieleni. Tiedostin, etten ole epätoivossani ainoa ja että kaikki kohtaavat vaikeuksia pääsykoekevään aikana. Ajattelin, että juuri tällaisissa hetkissä ratkaistaan, olenko se juuri minä, joka tänä keväänä onnistuu pääsemään yliopistoon. Tästä sisuuntuneena keräsin itseni, palasin lukupisteelleni ja päätin, etten anna periksi.

                                                                                       Henkisen kovuuden ohella on mielestäni fiksua osata myös olla itselleen armollinen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olin sopinut itseni kanssa, että päätän lukemisen viimeisenä lukupäivänä tasan klo 17.00, jonka jälkeen pyrin rentoutumaan tulevaa suoritusta silmällä pitäen. Vaikka tuon määräajan lähestyessä tuntui, että kerrattavaa olisi vielä vaikka kuinka paljon, suljin tietokoneen ja lähdin lähipizzerian kautta nauttimaan ilta-auringosta. Suurin työ oli tässä vaiheessa jo tehty ja nyt edessä oli vain oman osaamisen todistaminen.

Itse pääsykoepäivän aamuna jännitys oli huipussaan eikä ruokakaan oikein maistunut. Jännityksen voi – ja kannattaakin – kääntää kuitenkin hyödyksi. Ammattiurheilijat ja heidän valmentajansa usein sanovat, että pieni jännitys auttaa urheilijaa saavuttamaan huippusuorituksen. Pääsykoetilannetta voi mielestäni perustellusti verrata urheilijan kisatilanteeseen, jossa on näytettävä mihin kykenee. Jännitys on siis hyvä asia, sillä se auttaa hakijaa pääsemään oikeanlaiseen moodiin ennen koetilannetta.

On vaikea kuvailla sitä fiilistä, kun läppärini näytöltä sain vihdoin heinäkuussa lukea, että minulle tarjotaan opiskelupaikkaa Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnasta. Hakuvuosien aikana opiskelupaikan saaminen oli tuntunut ajoittain mahdottoman kokoiselta haasteelta enkä tuonakaan hakukeväänä uskonut sisäänpääsymahdollisuuksiini. Kun vihdoin tämä tavoite kuitenkin realisoitui, tunsin suurta kiitollisuutta ja helpotusta. Hauskinta tässä kaikessa oli se, ettei pääsykokeessa lopulta kysytty mitään liikesalaisuuksista, joita olin tuona turmiollisena lauantaina päntännyt päähäni.

Paljon tsemppiä valintakokeeseen ja hyvää kesää jokaiselle hakijalle!

-Voitto, vuoden 2021 fuksi