maanantai 14. tammikuuta 2019

Tieni pohjoisesta takaisin "etelään" Rovaniemelle opiskelemaan

Oikeustieteelliseen hakeutuminen ei ollut minulle itsestäänselvyys. Muistan, kuinka lukiossa abivuonna joku kertoi hakevansa oikikseen ja mietin "kuinka tylsä valinta!" Unelmoin lukioaikana eläinlääkärin ja maantieteen opettajan ammateista. Lukion jälkeen en kuitenkaan osannut päättää, mihin lähtisin, ja päädyin muutaman mutkan kautta opiskelemaan saamen kielen aineenopettajaksi. Opinnot olivat suureksi osaksi etänä, joten tein samalla toimittajan töitä Ylen saamenkielisessä toimituksessa Inarissa. 

Muutama vuosi sitten osallistuin kesällä Genevessä nuorille suunnattuun ihmisoikeuskoulutukseen, jonka päätteeksi pääsimme seuraamaan YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien  asiantuntijamekanismi EMRIP:n istuntoa. Olin jo toimittajan työssä huomannut, että alkuperäiskansa- ja ympäristöasioihin olisi mielenkiintoista perehtyä syvällisemmin, kuin mitä toimittajan työssä aika antoi myöten. Kiinnostukseni oikeusasioihin kasvoi ja päätin hakeutua opiskelemaan oikeustieteitä. Opettajan opinnot ja työt veivät kuitenkin aikaani sen verran, etten ehtinyt vielä muutamaan kevääseen lukea pääsykokeisiin. Kerran lähetin hakupaperit, mutten mennyt pääsykokeeseen saakka. Viime keväänä pääsykoemateriaalia oli kuitenkin vähemmän ja sain järjestettyä vapaata materiaalin julkaisuajankohdasta pääsykokeisiin.

Asuin tuolloin vielä pohjoisessa Inarin alueella, joten en voinut osallistua mihinkään valmennuskurssin kontaktiopetukseen. Niinpä osallistuin Artiklan etäkurssille. Kurssi antoi hyviä lisäeväitä omatoimiseen lukemiseen: oli mukava katsella välillä videoluentoja pääsykoekirjojen aiheista, lukea tiivistelmiä tai testata jo opittua harjoituskokeiden avulla. Etäkurssiin kuului myös välikoe, josta sai myös verbaalista palautetta. Se oli hyvä välitesti, jonka mukaan suuntasin opiskelua vielä minulle vaikeisiin alueisiin. Lisäksi kurssiopettajilta ja etätuutoreilta pystyi kysymään apua, jos  jokin asia jäi epäselväksi. Etäkurssi toimi  minulle hyvin, sillä luin yleensä iltaisin ja öisin. Pystyin katsomaan videoluentoja mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja valmistautumaan muutoinkin etämateriaalin avulla omaan tahtiin. Kontaktiopetus olisi tietysti varmaan ollut hyödyllistä, jos olisin kaivannut enemmän yksilöllisiä neuvoja jonkin asian suhteen.

Syksyllä alkaneet oikeustieteen opinnot ovat olleet aika lailla sitä, mitä odotinkin. Paljon yksinäistä lukemista, mutta tasapainona myös paljon sosiaalista toimintaa vapaa-ajalla. Kursseilla on myös jonkin verran ryhmätöitä, ja luennoilla meitä onkin aina reilu sata paikalla, joten yksin täällä ei kyllä jää. Lapin yliopisto on näppärän kokoinen yliopisto, jossa on kotoisan rento tunnelma. Olen itse kotoisin Rovaniemeltä, joten kaupunki on minulle tuttu ja rakas. Olen asunut lukion jälkeen muutaman vuoden sata  kilometriä pohjoisempana Inarissa, joten on ollut mukava taas "palata etelään", vanhaan kotikaupunkiin.

Minulla ei ole vielä ihan tarkkaa kuvaa siitä, mitä haluan tehdä valmistuttuani. Ainakin tällä hetkellä ympäristöoikeus vaikuttaa kiinnostavalta, ja haluaisin työskennellä ympäristökysymysten kanssa pohjoisessa. Olisi myös mielenkiintoista tehdä saamen tutkimusta jossain vaiheessa, Lapin yliopistossahan opiskeluaikanakin saamelaistutkimuksesta voi ottaa sivuaineen. Vaihtoehtoja on onneksi paljon. Oikeustieteelliseen pääsy oli useamman vuoden ajan unelmaani, mutta minusta tuntuu, että nyt se unelmia kohti eteneminen vasta alkaakin.



Martta Alajärvi
1. vuoden opiskelija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti