Olen Lauri, 22-vuotias alunperin Varkaudesta kotoisin
oleva fuksi. Nuoruusvuodet kuluivat urheiluharrastuksissa, eikä koulun käynnin
merkitystä osannut tuolloin vielä ajatella kovinkaan tärkeäksi. Lukion kävin
Varkaudessa urheilupainotteisella linjalla, ja oli selvää että aika, joka meni
urheiluun, oli poissa koulunkäynniltä. Aktiivinen kilpailu alppihiihdon parissa
kasvatti kuitenkin päättäväisyyttä sekä pitkäjänteisyyttä, joten osasin
suhtautua pääsykoekevääseen sen mukaisesti enkä pelännyt ottaa haastetta
vastaan.
Itselleni päätös oikeustieteelliseen hakemisesta alkoi
kypsyä hiljalleen jo yläasteelta lähtien. Tuolloin mielessäni oli vielä useita
eri alan vaihtoehtoja, eikä siirtyminen lukioon peruskoulun jälkeen ollut
minulle itsestäänselvyys. Kävin mielessäni läpi vaihtoehtoja ammattikoulusta,
mutta mikään tarjolla olevista aloista ei tuntunut sillä hetkellä oikealta
valinnalta. Tästä syystä päädyin lukioon saaden samalla kolme vuotta lisää
miettimisaikaa, sille mitä tulisin tulevaisuudessa työkseni tekemään.
Lukion suorittamisen jälkeen pidin välivuoden tehden
töitä, jolloin päätös oikeustieteelliseen hakemisesta konkretisoitui
mielessäni. Vielä ennen pääsykoekirjojen
ilmestymistä mietin haenko Rovaniemelle vai Helsinkiin. Olin kuitenkin kuullut
paljon hyvää Lapin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta sekä pienestä
yhteisöllisestä yliopistosta useilta Rovaniemellä tutkinnon suorittaneilta.
Keväällä 2013 ilmoittauduin Artiklan valmennuskurssille
tarkoituksenani panostaa pääsykokeisiin kerralla ja kunnolla. Lähtö
Rovaniemelle tuntui oikealta päätökseltä päästessäni irti tutuista ympyröistä
pystyäkseni keskittymään vain ja ainoastaan pääsykoekirjoihin. Kurssille
ilmottautuminen oli oikea ratkaisu. Juridinen teksti oli itselleni täysin
vierasta, joten lukeminen tuntui aika ajoin epäselvältä sekä erittäin
raskaalta. Kurssin opettajista oli tällöin korvaamaton hyöty.
Ensimmäisellä yrityksellä opiskelupaikka jäi kuitenkin
saavuttamatta. Toisin sanoen puoli pistettä erotti minut sisäänpääsystä.
Muistan edelleen sen pettymyksen tunteen, mutta pian tunnetila vaihtui
kuitenkin myönteiseksi ymmärtäessäni tehneeni asioita oikeaan suuntaan kevään
aikana. Harmikseni kuitenkin tiesin välivuoden olevan jälleen edessä
varusmiespalveluksen suorittamisen vuoksi.
Keväällä 2015 oli uuden yrityksen aika. Olin onnekkaassa
asemassa saadessani työkuvioni sovittua siten, että pystyin jälleen lähtemään
Rovaniemelle kevään ajaksi keskittymään vain tulevaan pääsykokeeseen. Omassa
pääsykokeisiin valmistautumisessani ei ollut mitään erikoista. En lähtenyt laatimaan
minkäänlaista lukusuunnitelmaa kevääksi tai miettinyt mikä olisi paras
oppimistapa minulle. Ainut kevättä varten tekemäni suunnitelma oli antaa koko
kolme kuukautta vain pääsykoekirjoille.
Aloitin pääsykoeprojektini lukemalla kirjat kertaalleen
silmäillen läpi, jotta saisin edes jonkinlaisen käsityksen, mistä kirjan
aiheissa oli kyse. Ensimmäiset lukukerrat kuluivat kokonaisuuden hahmotukseen.
Mielestäni alussa on turha lähteä opettelemaan pieniä yksityiskohtia, sillä
myöhäisemmässä vaiheessa ne on huomattavasti helpompaa liittää osaksi laajempaa
kokonaisuutta. Valmennuskurssin alettua
rytmitin lukemisen tunnilla käsiteltäviin aiheisiin saaden näin parhaan
mahdollisen hyödyn kurssista. Tein koko kevään ajan töitä tasaiseen tahtiin,
joten lukemiseen käytetty päiväkohtainen aikamäärä ei muuttunut kevään
edetessä. Viimeiset päivät ennen pääsykoetta keskityin vain alueiden
kertaamiseen.
Valmennuskurssille meno tuntui loogiselta ratkaisulta.
Kurssin opettajat osaavat avata tekstiä ymmärrettävään muotoon. Kirjojen ulkoa
opettelu on toivotonta työtä, jollei ymmärrä kokonaisuutta. Tästä syystä koin
tarvetta mennä kurssille. Jälkeenpäin
ajateltuna kurssi toimi hyvänä irtautumisena päivän lukemisesta ja pääsin
samalla tutustumaan jo mahdollisiin tuleviin opiskelukavereihin. Mikäli en
olisi kurssille mennyt, olisin luultavasti väsyttänyt itseni jo aikaisessa
vaiheessa lukemista ja oppihan siinä samassa vastaustekniikankin.
Valmennuskurssi toimii hyvänä apuvälineenä lukemisen
ohella, mutta on hyvä muistaa ettei valmennuskurssi tule takaamaan sisäänpääsyä
oikeustieteelliseen. Tärkeimmässä roolissa on teidän ITSENNE tekemä työ.
Loppuun haluaisin sanoa vielä kovan työn palkitsevan
ennemmin tai myöhemmin. Pääsykokeisiin valmistautuminen on kuluttavaa
henkisesti, joten älkää unohtako vapaa-ajan merkitystä kevään kuluessa.
Motivoitukaa pääsykoekevääseen ja tehkää määrätietoisesti työtä pääsykokeiden
eteen. LOPUSSA KIITOS SEISOO.
Tsemppiä kevääseen!
Lauri Ihalainen
lihalain@ulapland.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti