Artisti toisessa polvessa

Kolmetoista vuotta sitten uudenvuoden päivänä ajoin perheeni kanssa Rovaniemen läpi Leville laskettelemaan. Rovaniemen keskustan häämöttäessä isä kertoi opiskelleensa Rovaniemellä vuosikurssilla 81. Olin istunut autossa jo noin kymmenen tuntia, eikä mielessä käynyt kuin kysymys ”Miksi täällä?”. Sitä aprikoin tietämättä, että kymmenen vuoden päästä opiskelisin itse samassa oppilaitoksessa samaa tutkintoa. Isä osoitti harmaata opiskelija-asuntosäätiön taloa radan varressa: ”Tuolla asuin.”. Rovaniemi oli mitättömän pieni kylä keskellä Suomen vihreää kultaa nelostien vain pyyhkäistessä sen läpi kiireisine matkalaisineen.

Olen Niklas, 23-vuotias kolmannen vuoden opiskelija ja lähtöisin Sipoosta. Valintakoekeväästä on aikaa jo neljä vuotta. Pääsin oikikseen suoraan lukiosta ja armeijavuoden jälkeen harppasin sitten saman tien yliopistoon Rovaniemelle. Miksi eteläsuomalainen lähtisi Rovaniemelle? Päätöksen takana on monilla usein mitä erilaisimpia  syitä ja tänne päästyäsi sinun ei tarvitse keksiä niitä lisää – viihdyt varmasti. Kysymys on ennen kaikkea asenteesta.  Usein kuulee esimerkiksi sanottavan, että Lapissa on liian kylmä. Ei ole, tarvitset vain oikeat varusteet. Myös valintakoe on vaikea, jos kevään aikana hankkimasi varusteet eivät ole riittävät. Niitä me valmennuskurssituutorit ja -opettajat pyrimme sinulle antamaan parhaan kykymme mukaan. Tässä on minun tarinani.

Opiskelijana ja artistina pääset mukaan hienoihin tapahtumiin, kuva vaellukselta 2014 Syksy, kolmen maan raja

Ylioppilaskokeet olivat vasta kirjekuorissa matkalla arvioitaviksi, kun aloitin puurtamisen kohti Lapin oikista. Olin ennen kirjoituksia miettinyt muutamia vaihtoehtoja ja asettanut itselleni aikataulun: kirjoitusten jälkeen on pidettävä viikon tauko, ja tuon viikon aikana on tehtävä päätös siitä, mitä teen kevään ja tulevat vuodet. Armeijan suhteen tilanne oli selvä, eikä paineita siitä ollut, sillä olin aloittamassa palveluksen kesällä. Kirjoitukset päättyivät, ja sain hetken hengähtää ennen kuin lopullinen päätös oli tehtävä. Ylioppilaskirjoituksia seuranneen viikon keskiviikkona päätin sitten tilata vajaat 600 sivua valintakoekirjallisuutta. Kuulostaa ehkä spontaanilta, mutta muutaman vaihtoehdon joukosta kallistuin tarkan harkinnan pohjalta hakemaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaan. Samalla viikolla soitin Artiklan intensiivikurssille ilmoittautuakseni kurssille, ja paikkoja oli onneksi vielä vapaana.

Intensiivikurssin alku kolkutteli jo ovella, kun sain kirjat käsiini. Ehdin hypistellä kirjoja parisen viikkoa ennen kuin valmennuskurssi alkoi. Kirjat oli julkaistu jo paljon ennen ylioppilaskokeiden päättymistä – annoin muille hakijoille siis paljon tasoitusta. Kurssin alkaessa olin lukenut kirjat kahteen otteeseen läpi ja toisella jo alleviivannutkin. Ensimmäiset kerrat kurssilla olivat jännittäviä kokemuksia ja poistivat monia stereotypioita. Pikku juristeja salkkuineen ei näkynyt, vaan oli huppareita, neuleita ja kauluspaitoja. Huh, sovin siis joukkoon! Edessäni istui sattumalta tuleva Rovaniemen kämppikseni ja hyvä ystävä.

Itse opetus alkoi luku- ja vastaustekniikalla. Noviisina opin paljon ja ymmärsin oikeastaan vasta tuolloin, mitä tekstistä oikein oli etsittävä: sääntöjä! Ensimmäiset innokkaat kyselivät jo tarkentavia kysymyksiä sääntöihin liittyen, kun itse vasta pyrin hahmottamaan kokonaisuutta.

Välikoe tuli verrattain nopeasti. Välikokeeseen mennessä olin saanut luettua kirjan lähestulkoon kolme kertaa ehtimättä kuitenkaan kerrata yhtään. Koetta edeltävien viikkojen aikana luin, alleviivasin ja liimasin joka sivulle post-it -lapun, johon kirjoitin sivun pääkohdat. Välikoe ei jännittänyt, sillä tähtäin oli juhannusviikon valintakokeessa. Tein silti parhaani.

Välikokeen tulokset tulivat. Muistan edelleen sijoitukseni kokeessa: olin 27. Helsingin kurssin 42 oppilaasta. Olin miltei huonoimmassa kolmanneksessa ja tiesin, ettei se tulisi riittämään. Tulos jäi hampaankoloon, vaikka tiesin toisten saaneen kuukauden. Kuten sanottu, olin viimeiset kaksi viikkoa lukenut kirjaa ja liimannut post-it -lappuja joka sivulle. Ymmärsin silloin, ettei se ollut minulle paras tekniikka. (Näin jälkikäteen väitän, että siitä oli kuitenkin hyötyä pääsykokeessa.)

 

Alkoi kova takaa-ajo. Loppukoe ja kurssin päättyminen häämöttivät toukokuun lopussa. Välikokeen ja loppukokeen välissä sain luettua kirjat lähes kaksi kertaa, ja motivaatio oli korkealla. Ilmat olivat toukokuussa lämpimät, jopa +20 °C, ja tiesin niiden suosivan minua, jos vain pysyn kirjoituspöydän ääressä. Ja minähän pysyin! Loppukokeeseen menin hyvillä fiiliksillä ja tiesin, että tulen sijoittumaan paremmin kuin välikokeessa. Näin tapahtuikin: pääsin paremmalle puoliskolle mutta petyin silti, sillä olin asettanut riman vielä korkeammalle.

Finaali oli vielä edessä; nyt se työ vasta alkoi. Loppukokeeseen asti olin lukenut täysillä, mutta siitä eteenpäin oli vielä kiristettävä tahtia. Ensin oli kuitenkin totta kai juhlittava ylioppilasjuhlat pois alta. Lukeminen keskeytyi viikonlopuksi, mutta tiesin, että seuraavat vapaani koittaisivatkin vasta astuessani ulos pääsykoesalista. Suunnitelma piti, ja seuraavat kaksi viikkoa vietin tiiviisti kirjan kanssa sananmukaisesti kellon ympäri. Lukeminen alkoi usein puoli kymmeneltä aamulla ja päättyi puoli kymmeneltä illalla. Sitten vuorossa oli lenkki tai hetki rentoutumista trampoliinilla ja sama homma uudestaan seuraavana päivänä.

Ylioppilasjuhlien jälkeen viimeiset puolitoista viikkoa kertasin kirjaa. Minun kohdallani se tarkoitti pääkohtien ja alleviivausten lukemista. Myös tärpit oli tietysti osattava. Kaksi viimeistä päivää pyhitin määritelmille sekä listoille ja lukemisen lopetin koetta edeltävänä päivänä kolmen aikaan iltapäivällä. Tuli sellainen tunne, että nyt olen tehnyt kaikkeni, ja minulla oli levollinen tunne nukkumaan mennessä. Nyt jos en osaa, niin en koskaan! Kipeät niskalihaksetkin kertoivat minun tehneen kaikkeni. Olin parina viimeisenä iltana ottanut lasillisen viiniä, jotta sain laskettua kierroksia ennen nukkumaanmenoa.

Artiklan vuosijuhlat 2015 syksy, Santapark

Vinkkejä ja ideoita. Tulet saamaan paljon neuvoja ja vinkkejä kevään aikana. Muista ottaa hyvistä neuvoista vaari ja unohtaa huonot. Tee asiat niin kuin näet oman oppimisesi kannalta parhaaksi. Ei kuitenkaan kannata olla liian kapeakatseinen vaan olla avoin uusille ideoille ja oppimismenetelmille! Tässä ovat minun vinkkini:

-          Tee lukusuunnitelma. Laita lukeminen etusijalle. Päivät on yllättävän helppo täyttää jollain muulla.

-          Kun opiskelet, opiskele. Vietä vapaa-aikaa silloin, kun on sen aika. Selkeä rajaus näiden kahden välillä toimi ainakin minulla.

-          Pidä lepopäivä. Minä pidin sunnuntait ja ensimmäisenä kahtena viikkona myös lauantait lepopäivinä.

-          Muista nukkua. Levänneenä saat lukemisesta enemmän irti!

-          Hahmota kokonaisuus. Opettele sisällysluettelo. Tulosta se vaikka suuremmalle paperille ja lisää aina otsikon alle tärkeimmät pääkohdat.

-          Muista kerrata ja opiskele listat sekä määritelmät. Kertaa koko ajan lukemisen lomassa. Pyhitä viimeiset kaksi viikkoa kertaamiselle ja sen varmistamiselle, että todella osaat asiat!

-          Vaihtele opiskelutapoja. Valintakoekevät on pitkä aika yhdelle opiskelumetodille. Suosittelen vaihtelemaan tapoja ja tekemään jotain uutta kullakin lukukerralla.

-          Tee kirjaan surutta merkintöjä.

-          Viimeinen ja tärkein: ASENNE RATKAISEE!

Tsemppiä kevääseen, ota parhaista vinkeistä onkeesi!

Niklas

Valmennuskurssituutori, HKI

naalto@ulapland.fi