Vuosi sitten edessäni oli jälleen yksi pääsykoekevät ja vatsanpohjassa pelonsekainen ahdistus. Miten pystyn antamaan itsestäni tarpeeksi ja pärjäämään paremmin kuin monet muut hakijat? Miten ihmeessä voin oppia kaiken tarvittavan alle viidessä viikossa? Aiemmista vastoinkäymisistä huolimatta palo unelmien alaa kohtaan ei ollut laantunut – pikemminkin päinvastoin. Motivaatio sisäänpääsyyn oli huipussaan. Aiempina vuosina olin itse pahin este sisäänpääsylle: pelkäsin, että minusta ei ole luku-urakkaan, vertasin itseäni liikaa muihin ja olin itsekriittinen. Aiempina keväinä vaikeuksia toivat lisäksi selkävaivat, unettomuus ja muut elämän stressitekijät.
Ennen valintakoekirjallisuuden julkaisua valmistelin elämäntilanteeni luku-urakkaa varten laittamalla ne kuuluisat perusasiat (ruoka, uni, liikunta) kuntoon. Aloin tietoisesti ajattelemaan itsestäni ja taidoistani positiivisemmin, mikä toi uskoa omaan tekemiseen. Päätin lukea kotona, joten hankin ergonomisen työtuolin, jotta välttyisin selkävaivoilta. Minulle viihtyisyys on tärkeää, joten tein opiskeluympäristöstä itseäni visuaalisesti miellyttävän kukkine ja inspiraatiotauluineen. Tärkeimpänä asiana tein pääsykoeaikaa koskevan tavoitteen: tee joka päivä töitä sisäänpääsyn eteen. Luovuin myös pääsykoeprosessin ajaksi sosiaalisista velvoitteista, toisin sanoen ilmoitin tuttavilleni, että palataan asiaan viiden viikon päästä.
11.4. oli päivä, jolloin valintakoekirjallisuuden aihealueet ja materiaali julkaistiin. Luin kirjat muutaman kerran ihan yleispiirteittäin ennen kuin aloin suunnitelmallisesti opettelemaan niitä. Näin minulla oli heti alussa selkeä kuva siitä, miten kirjat rakentuivat ja mitä asioita ne pitivät sisällään. Samalla luin kirjat äänikirjoiksi puhelimeen pahan päivän varalle. Neljännellä lukukerralla aloin työstämään tekstiä tekemällä lukemisen lisäksi monipuolisesti jotain muuta: värikoodattuja alleviivauksia, marginaalimerkintöjä, muistiinpanoja, ajatuskarttoja, kaavioita ja listoja käsin ja koneella. Hyödyllisimmiksi tavoiksi osoittautui malliesseiden kirjoittaminen jokaisesta aihealueesta ja jatkuva ulkoa opettelu muistilappujen avulla. Kirjat ennätin lukea yhteensä 11 kertaa ennen pääsykoetta.
Lukuaikaan mahtui edellä mainittujen asioiden lisäksi muutama epätoivoitku, stressiä ja unettomuutta.
Paras lääke unettomuuteen oli melatoniinin sijaan lukemisen lopettaminen vähintään paria tuntia ennen nukkumaanmenoa. Unentarpeeni lisääntyi lähes 10 tuntiin vuorokaudessa mutta kun taustalla oli hyvät yöunet, oppiminenkin sujui. Kertaakaan en herännyt lukemaan herätyskellolla vaan nukuin niin pitkään kuin unta riitti. Oppiminen tapahtuu unessa, joten unen tarvetta ei voi väheksyä. Tavoitteeni mukaisesti tein töitä joka päivä mutta päivittäinen aktiiviaika vaihteli muutamasta tunnista lähes kymmeneen tuntiin, ollen keskimäärin 6-8h.
Jokainen päivä on erilainen lukupäivä, joten on tärkeää kuunnella itseä. Väsyneenä lukemisesta ei ole mitään hyötyä. Loin itselleni sopivan päivärytmin: aamut aloitin rauhallisesti ja usein herättelin kehoa ja mieltä joogalla ja varasin lukemiselle aikaa koko päivän. Päivien ohjelma riippui täysin lukuflowsta: lukuajan pituus ja tauotus vaihteli oman keskittymisen mukaan. Kävin lähes päivittäin jossain vaiheessa juoksemassa, mikä oli ehdoton henkireikäni. Loppua kohden turnausväsymys alkoi kuitenkin painamaan ja en malttanut odottaa, että pääsykoeaika on ohitse. Epätoivon hetkinä mietin, kuinka paljon olin jo tehnyt ja kuinka en ollut valmis luovuttamaan.
Pääsykoeaamuna 15.5. luin vielä muistilaput kertaalleen läpi ja viiden tunnin jälkeen poistuin salista kaikkeni antaneena.
34 päivään mahtui 3718 sivua kirjallisuutta, 30 sivua käsin kirjoitettuja muistiinpanoja, 177 post-it lappua, 26 esseetä ja ennen kaikkea parhaani tekeminen. Minulla ei ollut lukusuunnitelmaa enkä kerrannut tietoisesti missään vaiheessa. En myöskään tehnyt valmiita harjoitustehtäviä tai osallistunut valmennuskurssille. Aiempien pääsykoekeväiden ja valmennuskurssien ansiosta tiesin, että minulle sopii parhaiten nopea lukutahti, rentous, miellyttävä lukuympäristö ja muiden häiriötekijöiden poissulku. Koska motivaatiota oli, luin jakamiseni mukaan ja tärkeintä oli, että iltaisin olin tyytyväinen. Tämän kaiken seurauksena tiedekunnan ovat paukahtivat auki. Viisi viikkoa tuntuu lyhyeltä ajalta mutta siinä ajassa ennättää paljon. Täällä Rovaniemellä kirjojen saapuessa oli hiihtokelit parhaimmillaan ja muutama päivä ennen pääsykoetta juoksin shortseissa puiden vihertäessä.
Lukuprosessissa pärjää parhaiten omia vahvuuksiaan kuuntelemalla. Oikealla lukutekniikalla varmistat sinulle tehokkaan oppimisen ja vastaustekniikalla osoitat taitosi vakuuttavasti myös valintakokeessa. Valmennuskurssilta saat vinkkejä lukemiseen, vastaamiseen ja kokonaisuuksien hallintaan tärkeää vertaistukea unohtamatta. Itse tapasin lukuaikana paria samassa elämäntilanteessa olevaa kaveria ja pääsykoeprosessiin liittyvistä fiiliksistä keskustelu teki hyvää!
Lukuaika on lyhyt mutta tärkeä aika elämästäsi, joten priorisoi se. Tee asioita, jotka lisäävät jaksamistasi – älä kuitenkaan opiskelun kustannuksella. Älä vertaile itseäsi liikaa muihin vaan muista, että parhaasi tekeminen riittää.
Ja loppuun se kuuluisa kysymys: poistinko somen? – En.
Oikiksessa tavataan!
Anniina Simonen
valmennuskurssivaliokunnan sihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti