Valmiina valmistautumaan?

”Mistä on tulevat oikkarit tehty? Suolasta, pippurista, työstä ja stressistä. Niistä on tulevat oikkarit tehty.”

Luku-urakka ei siis ole helppo, eikä tie kivetön, kun panokset ovat korkealla. Minulle oikeustieteellisen pääsykokeisiin lukeminen oli sen astisen elämäni työläin urakka.

Hain oikeustieteelliseen ensimmäisen kerran keväällä 2012,kun valmistuin ammattiin ja ylioppilaaksi. Tuolloin minulla ei ollut vielä kunnollista käsitystä, kuinka paljon vaivaa ja lukemista yliopistoon pääseminen merkitsee. Epäonnesta ei pidä kuitenkaan lannistua vaan ottaa opikseen ja niin minäkin 2013 pääsin oikeustieteelliseen. Mielessäni on aina ollut pieni unelma lakiopinnoista. Käytäntöpainotteisena ihmisenä tieni kuitenkin vei yläasteen jälkeen ammattikouluun, jossa suoritin kaksoistutkinnon. Itse haluan erikoistua oikeustieteellisessä oman ammattikuntani ongelmiin ja asioihin eli siis hevos- ja maatalouteen. Mielestäni käytännön osaaminen ja tieto on hyödyksi myös jokaiselle lainoppineelle, joka ajaa esim. kyseisen ammattiryhmän asioita.  Loistavan lukion päättötodistuksen ja ylioppilastodistuksen puuttuminen eivät siis ole esteenä unelmille! Oikeustieteelliseen pääsyn ratkaisee pääsykoe niin hyvässä kuin pahassakin.

Lukukevät on raskas ja usko meinaa loppua kerran jos toisenkin, varsinkin kesän lähestyessä ja auringon paistaessa. Itse aloitin lukemisen maaliskuun puolenvälin tienoilla, pari viikkoa kirjojen ilmestymisestä. Lukusuunnitelmani oli lukea kirja läpi kahdessa viikossa, mikä tarkoittaa n. 50 sivua 6 kertaa viikossa. Kirjan olisin ehtinyt lukea 7 kertaa mutta lopullinen määrä taisi jäädä 5 ja puoleen. Ensimmäinen lukukerta oli lähes romaanin luvun kaltainen, eikä siitä tietoa päähän juurikaan jäänyt. Ensimmäinen lukukerta antaa kuitenkin yleiskäsityksen tietomäärästä, joka tulee ahtaa päähän ennen kevään kovinta koitosta, itse pääsykoetta. Lukemisen lisäksi tein post-it lappusia, sillä huomasin kattavien muistiinpanojen teon liian hitaaksi. Apunani minulla oli Artiklan etäopiskelupaketti, josta tuli lähes korvaamaton. Etäopiskelu pakettiin kuului tiivistelmät artikkeleista, tehtäväkirja ja vanhat valintakoekysymykset ja vastaukset. Tiivistelmien ansiosta artikkelit oli nopea ja helppo kerrata ennen seuraavaan siirtymistä. Tehtävät pakottavat ajattelemaan asioita monelta eri kantilta, uusista näkökulmista ja antavat tilaa tiedon soveltamiselle. Pääsykokeissa ei pärjää pelkällä teknisellä toistamisella, vaan tiedon on todella oltava ymmärretty ja muokattavissa muotoon, mihin sitä vastauksessa tarvitsee. Vanhat valintakoekysymykset antavat realistisia odotuksia millaisia kysymyksiä on odotettavissa. On kuitenkin muistettava, että kysymykset on tehty aina sen hetkisen valintakoemateriaalin mukaan, eivätkä siis käy suoranaisina vastauksina tämän vuoden kysymyksiin.

Normaali päivärytmi muotoutui varsin nopeasti kirjaston aukioloaukoja myötäillen ja unikin tuli illalla aikoinaan, kun aivot alkoivat työstää päivän tietoja. Aamulla söin täyttävän aamiaisen 8-9, jonka jälkeen suuntasin yliopiston kirjastoon lukemaan. Ensimmäinen tauko oli 12 aikaan ja se venyi usein tunnin mittaiseksi ruokatauoksi, toinen lyhyempi tauko oli usein 16 aikaan ja kirjastosta lähdettiin 19 sen sulkeutuessa tai joskus aiemmin, mikäli päivän sivumäärä oli luettu ja ymmärretty, eikä enempää jaksanut. Huomasin etten voinut keskittyä 3 tuntia kauempaa ilman taukoa, mikä loi samalla hyvät ruokailurytmit. Ilman terveellistä ja ravitsevaa ruokaa ei lukemisesta olisi tullut yhtään mitään. Joskin toisinaan hyvä porkkana lukemiselle oli 10 sivun välein lupa ottaa suklaapala.. Vapaapäivinä pidin sunnuntait, jolloin kirjastokin oli kiinni. Vapaapäivien merkitys on suuri kun luku-urakka kestää useita kuukausia. Välillä on hyvä irrottautua, lähteä kavereiden kanssa aikaa viettämään ilman pääsykoekirjoja niin ettei asiasta edes keskustella. Kaikilla on varmasti jokin asia mikä saa täysin rentoutumaan ja sitä kannattaa hyödyntää.

On tärkeää että rankan kevään aikana ympärillä on ihmisiä, jotka tsemppaavat ja ymmärtävät todellisuudessa työn määrän. Oman lukuni aikana huomasin, etteivät kaikki ystäväni ymmärtäneen paljonko aikaa todellisuudessa on käytettävä vain pääsykokeisiin valmistautumiseen. Toisin kuin monissa jatko-opiskelupaikoissa ovat oikeustieteellisessä pääsykokeet koko kouluajan vaikein koe! On hyvä miettiä ovatko ystävät, jotka eivät tue suurissa haasteissa todellisia ystäviä ja näin ollen kannattaako heihin käyttää jo muutoinkin vähissä olevaa vapaa-aikaa.

Kaikin puolin rankka, väsyttävä ja välillä kyyneltenkin täyttämä kevät saa arvonsa, kun käsiin saa sen kirjeen tai netistä lukee oman nimensä (vähintään kolmeen kertaan että asian uskoo) mikä kertoo pääsystä OIKEUSTIETEELLISEEN TIEDEKUNTAAN!

Toivon kaikille pääsykokeisiin lukijoille antoisaa kevättä, paljon tsemppiä ja energiaa luku-urakkaan! :)

Hanna