Pääsykoekevät munkkiluostarissa

Puolisentoista vuotta sitten päätin kääntää uuden lehden elämässäni ja hakea seuraavana keväänä Lapin yliopistoon opiskelemaan oikeustieteitä. Olin jo aiemmin kolkutellut Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ovia, mutta he eivät minua joukkoonsa huolineet. Päätös hakea Lappiin oli koko ikänsä Helsingissä asuneelle ja Helsingin yliopistossa jo taloustiedettä opiskelevalle vaikea tehdä. Käytännössä se tarkoitti haaveiden heittämistä kahden tutkinnon samanaikaisesta suorittamisesta ja todella paljon lisävaikeutta niin perheen kuin ystävienkin kanssa yhteydenpitoon.


Totesin kuitenkin, että unelmien takia pitää tehdä uhrauksia. Jos oikeasti tahtoo opiskella oikeustieteitä niin sillä ei ole väliä missä se tapahtuu. Totesin myös, että jos aion tehdä myös työurani Helsingissä, niin on ihan tervettä opiskeluaikana käydä katsomassa, minkälaista elämä on muualla Suomessa. Ja jos kerran aikoo muuttaa pois kotikaupungistaan niin miksi ei sitten kerralla muuttaisi kunnolla erilaiseen ympäristöön, kuten Rovaniemelle.


Noin vuosi sitten vietinkin sitten elämäni yksitoikkoisinta kevättä. Koko kevään ohjelman pystyi tiivistämään kyseiseen päivärytmiin; yhdeksäksi kirjastolle, puolen päivän aikaan lounaalle ja neljältä välipalalle. Kun kirjasto meni kiinni seitsemältä, oli aika päivälliselle. Päivällisen jälkeen vielä pari tuntia tehtävien tekoa ja kertailua ennen kotiinpaluuta kymmenen aikaan. Viikkokausia yli kahdentoista tunnin päiviä, samoja aiheita tapaillen. Olin antanut itselleni luvan pitää vapaapäiviä, jos tekeminen alkaisi jossain kohtaa muuttua tehottomaksi. Niille ei kuitenkaan missään kohtaa tullut tarvetta. Aika kirjojen julkaisemisesta pääsykokeeseen on niin lyhyt, että sen jaksaisi seistä päälläänkin. Kokemuksesta tiesin, että jos en pääsisikään sisään niin eniten harmittaisi mahdollisuus jossitteluun; ”Olisinko päässyt, jos olisin lukenut joka päivä vielä tunnin enemmän? Olisinko päässyt, jos en olisikaan pitänyt niitä kolmea vapaapäivää?”

Kirjat, joita kevään aikana luin yhtä hartaasti kuin munkki Raamattua

Mitä taas tulee opiskelemiseen, niin keskeinen oppi on se, että pääsykoevaiheessa tekniikan on oltava erilainen kuin missään koulussa, johon keskimääräinen pääsykoelukija on ennen pääsykoelukemista törmännyt. Vaikka minullakin oli opiskelukokemusta yliopistossa ennen pääsykoetta, ei se auttanut tässä projektissa edes alkuun.Taloustieteen tai muun matemaattisemman alan opiskelussa yksittäisen kaavan tai mallin sisäistäminen voi viedä tuntikausia, jonka jälkeen mallin takana oleva ajatus aukeaa. Kun kerran jonkun asian on oivaltanut, niin siihen ei enää tarvitse palata. Oikeustieteellisen pääsykoemateriaali taas on helppoa yleiskielistä tekstiä, jonka keskimääräinen opiskelija ymmärtää yhdellä lukemisella. Lajin vaikeus tulee vaadittavan tarkkuuden saavuttamisessa.


Minulle korostettiin ensimmäisellä hakukerralla, kuinka tärkeää on ottaa kokonaisuudet haltuun. Jälkikäteen ajateltuna neuvo ei toiminut minulle itselleni niin hyvin. Kannustan hakijoita heti ensimmäisten selailujen jälkeen opettelemaan sääntöjä sanatarkasti ulkoa. Kokonaisuudet tulevat kyllä haltuun sitä mukaa kun yksityiskohdat alkavat kasautua. Jos yksityiskohtiin alkaa keskittyä vasta lukuprosessin puolivälin tienoilla, on auttamatta myöhässä.

Pääsykoekevät tulee jäämään mieleen elämänvaiheena, jossa elintapani olivat 
säännöllisemmät kuin ikinä ennen ja jossa koko elämän pystyi optimoimaan vain yhden 
tehtävän suhteen. Kokemus rinnastuu lähinnä luostariin tai retriittiin vetäytymiseen. Vaikka 
kevät ei tarjonnutkaan suuria elämyksiä, niin muistelen silti lämmöllä aikaa jolloin ei tarvinnut 
stressata sitä, miten saa aikansa riittämään kaikkeen. Oli ajoittain helpottavaa, kun kerrankin 
sai hyvällä omallatunnolla kieltäytyä kaikista ylimääräisistä menoista ja keskittyä vain yhteen 
asiaan.


Eemil Nuuttila

Palo oikikseen roihuaa yhä

Ensimmäinen opiskelijavappu ystävien kanssa!

Tervehdys teille kaikille, jotka olette päättäneet hakea tai harkitsette oikeustieteelliseen hakemista tänä keväänä. Tätä postausta kirjoittaa Juulia Aholainen, 22 -vuotias toisen vuoden oikeustieteen opiskelija Lapin yliopistosta. Alunperin olen kotoisin Kotkasta, mutta nykyisin hyvin rovaniemeläistynyt. Kun uusi pääsykoekevät jälleen koitti, pohdin edellisiä hakukertojani ja mitä olisin voinut tänä keväänä tehdä toisin, että tiedekunnan ovet avautuisivat. Omina pääsykoekeväinäni suorastaan janosin tietoa ihmisten oppimistekniikoista sekä erilaisista tavoista päästä sisään yliopistoon. Jokaisen tarina on niin erilainen ja siksi olen kokenut niiden lukemisen erityisen rohkaisevana.




Oma tieni oikikseen on sisältänyt kolme keskenään hyvin erilaista pääsykoekevättä. Olen oppinut niistä kaikista paljon, ja kaikki näinä keväinä saatu tieto on auttanut minua eteenpäin. Hain ensimmäisellä kerralla Helsingin oikikseen keväällä 2014 heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Sitä kevättä sävytti kuitenkin epävarmuus siitä, oliko oikeustiede edes se ala, jonka parissa haluaisin työurani viettää. Epäilys heijastui lukemiseen ja sinä kesänä en päässyt vielä opiskelemaan. Käännekohta koko myöhemmän hakuprosessin kannalta tapahtui sinä päivänä, jona tulokset tulivat. Olin yllättävän pettynyt siitä, etten ollut päässyt sisään yliopistoon ja sitä ohutta kirjekuorta katsoessani tunsin, että oikeustiede on se ala, jota haluan opiskella. Sitä kevättä seuraavan välivuoden olin töissä, ja aloitin järjestelmällisen pääsykoekevääseen valmistautumisen tällä kertaa jo hyvissä ajoin. Keväällä 2015 hain jälleen Helsinkiin, mutta lukuaika oli lyhentynyt ensimmäisen hakukerran 2,5 kuukaudesta tasan kahteen kuukauteen. Tein ajoissa lukusuunnitelman, jota aioin noudattaa pilkuntarkasti. Lukeminen sujui, mutta samalla unohdin huolehtia omasta jaksamisestani. Keskityin ainoastaan siihen, että sain päivässä tietyn sivumäärän luettua, vaikka esimerkiksi viimeisestä kolmesta tunnista ei olisikaan jäänyt mitään mieleen. En tehnyt juurikaan valmennuskurssilta saatuja tehtäviä tai kerrannut, minkä vuoksi oppiminen jäi melko pinnalliseksi. Sinä keväänä opiskelupaikka jäi tämän osaksi liiallisen yrittämisen takia saamatta.

Lapissa pystyy virkistäytymään myös sen upeassa luonnossa

Reilu kuukausi pääsykoetulosten saamisen jälkeen löysinkin itseni sitten Rovaniemeltä. Rovaniemelle minut oli saanut lähtemään isäni puheet siellä olevasta Rovala -opistosta, sekä Rovaniemen kaupunkiin muuttaneiden kehut siitä, kuinka hyvin he ovat viihtyneet paikkakunnalla. Tästä muodostuikin yksi elämäni ikimuistoisimmista vuosista. Perehtyessäni oikeustieteen opintoihin ymmärsin sen, mikä merkitys positiivisella asenteella ja oman jaksamisen kuuntelulla on sisäänpääsemiseen. Ikimuistoinen vuosi Rovaniemellä huipentui kesäkuussa 2016, kun sain tiedon siitä, että olin päässyt opiskelemaan unelmieni alaa. Tärkeimpänä antina kaikki nämä pääsykoekeväät ovat sytyttäneet minuun palon opiskella juurikin oikeustieteitä ja antaneet varmuuden siitä, että itsensä kuunteleminen on ihan yhtä tärkeää kuin itse lukeminen. Tätä kannattaa noudattaa myös sitten opiskeluaikana, ei ainoastaan pääsykoekevään aikana.

Teidän reilun yhden kuukauden lukuaikaa silmällä pitäen annan muutaman vinkin, jotka olen kokenut hyviksi pääsykoekeväänä: 1. Kertaaminen. ​Tämä on se vinkki, jonka sain valmennuskurssilta, ja jota monet pitävät itsestäänselvänä, mutta joka helposti lukemisen tuoksinassa unohtuu. Erityisesti lyhyen lukuajan kohdalla kertaamisen merkitys korostuu, kun yksityiskohdat pysyvät sen myötä paremmin muistissa. Minulla ei ollut ollut aiemmin tapana kerrata, joten en aluksi ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys sillä on. Toimivana kertauskeinona koen esimerkiksi tekniikan, jossa lukiessa teen reunamerkintöjä ja ylikorostuksia/muistilappuja keskeisimmistä/vaikeista kohdista. Illalla sitten luen nämä korostukset. Korostusten lukeminen kannattaa toistaa vielä seuraavana aamuna ennen seuraavaan aihealueeseen siirtymistä. 2. Itsensä kuunteleminen. ​Vaikka lukuaika tulee tänäkin keväänä olemaan lyhyt, itsestään huolehtimiselle on hyvä löytää myös silloin. Tähän ohjeeseen sisältyy erityisesti nukkuminen​, sillä yön aikana päivän aikana opitut asiat painuvat mieleen. Lisäksi on tärkeää pitää taukoja lukemisen lomassa ja lukea pääasiallisesti silloin, kun on pirteä ja lukeminen on mielekästä.

Juulia Aholainen

Fuksiaiset ja muut fuksihärdellin tapahtumat ovat piristysruiske alkusyksyyn!

P.S. Kannattaa käydä osallistumassa Artikla ry:n valmennuskurssien Facebookissa ja Instagramissa olevaan ihanaan ystävänpäivän arvontaan!

Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat

"Luin vähintään kymmenen tuntia joka päivä kolmen kuukauden ajan. Asuin kirjastossa koko kevään. Kertasin vessaistunnollakin muistiinpanoja. Ja niin edelleen."

Oikeustieteelliseen pyrkimiseen, ja jossain määrin myös oikiksessa opiskelemiseen, liittyy hekumointi älyttömän suuresta ajallisesta satsaamisesta ja ”pänttäyskärsimyksellä” mässäily. Totta on, että oikikseen pääseminen ja siellä opiskeleminen vaatii vähintään yhtä paljon istumalihaksia kuin aivojakin. Silti koko homman juju on ajankäytön tehokkuus, ei niinkään lukemisen määrä. Tämä kannattaa tiedostaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa – itse opin asian kantapään kautta.

Olen aiemmin valmistunut sekä Oulusta historian maisteriksi että Helsingistä valtiotieteiden maisteriksi. Vajaan vuosikymmenen valkokaulustyötä paiskittuani panin merkille pikku hiljaa, että moni kiinnostava urapolku on avoinna oikeastaan vain juristeille. Olin myös syvästi kiinnostunut ammentamaan sellaisia oikeudellisia tietoja ja taitoja, joita huomasin työpaikkani juristikollegoilla olevan.  Siksi päätin pyrkiä vielä kolmannelle opiskelukierrokselle.

Koska palvelin isänmaata kokopäivätöikseni minulla ei todellakaan ollut mitään mahdollisuuksia sellaisiin pänttäysbakkanaaleihin, joita oikikseen pääseminen kuulemani mukaan vaatii. Niinpä piti olla tehokas ja suunnitelmallinen, mitä olinkin ehtinyt harjoitella jo edellisissä opinnoissani – kantapään kautta siis.

Aivan aluksi asetin itselleni tinkimättömän tavoitteen, eli sisäänpääsyn oikeustieteelliseen tiedekuntaan kotiseuduilleni Lappiin. Seuraavaksi laskin jäljellä olevat päivät vuoden 2016 pääsykokeeseen, mistä summasta vähensin työmatkapäivät, tiedossa olevat ylityöillat ynnä muut ehdottomat esteet. Tämän jälkeen tarkastelin päiväkohtaisesti, paljonko minulla olisi järkevästi arvioiden tehokasta peliaikaa käytettävissäni. Käytännössä sitä oli noin neljä tuntia arkipäivisin (noin 1,5 h ennen töitä ja noin 2,5 h niiden jälkeen) ja suunnilleen 6-8 tuntia viikonloppuisin. Kiitos pomoni ymmärtäväisyyden, sain pitää muutaman säästöön jääneen lomapäivän juuri ennen pääsykoetta, jotta pystyin keskittymään vain itse H-hetkeen töiden sijaan.

Tämän jälkeen päätin, mitä käytettävissä olevalla ajalla teen. Laskin sivumäärän ja tein karkean lukusuunnitelman: ensiksi kaikki kirjat läpi yleisellä tasolla, sitten alleviivauksia tehden lukien, sitten muistiinpanoja tehden, sitten tiivistelmät lukien, sitten muistiinpanot kännykän muistiin ääneen lukien (niitä voi kuunnella esimerkiksi lenkillä, vaikka ei jaksaisi lukea), sitten etävalmennuskurssin harjoitustehtävien tekoa ja niin edelleen. Pääsykokeen alle varasin aikaa vielä intensiiviselle kertaamiselle, jota voidaan myös kutsua ulkomuistiin pänttäämiseksi. Suunnitelmia voi olla monenlaisia, mutta sellainen on pakko olla, jos haluaa pärjätä paremmin kuin suurin osa muista hyvistä kanssahakijoista. Sitä sisäänpääsy käytännössä vaatii.

Lähde: Kemin kaupungin kuvagalleria

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, sanotaan. Siksi tärkeintä on toteuttaa tehty suunnitelma. Vaaditaan ennen kaikkea rehellisyyttä ja sen lisäksi välitavoitteita sekä kirjanpitoa. Olen itse kokenut hyödylliseksi asettaa yhden päivän kokoisia urakoita. Niiden valmistumisen jälkeen tulee kokonaan lepäillä tai tehdä jotain aivan muuta ennen seuraavaa etappia. Näin massiivisuudessaan vähintään Kemin kaupungintalon kokoiselta tuntuva päätavoite saadaan pilkottua pienen ihmisen kannettaviksi tiiliksi, joita ladotaan yksi kerrallaan.

Toistan vielä sanan rehellisyys. Suunnitelman toteutumista on seurattava sekä pidettävä joko omassa päässä tai vaikka paperilla kirjaa siitä, mitä on tehnyt ja minkä verran. On erittäin olennaista ainakin suunnilleen tietää, mitä on toteutettu ja mitä on vielä tarkoitus saada aikaan ennen pääsykoepäivää/tenttiä. Tässä ei kannata yhtään valehdella itselle, koska se kostautuu varmasti. Sillä ei ole mitään väliä, kuinka monta tuntia olet istuskellut kirjastossa (pahimmillaan kännykkä kourassa) tai ollut muka lukevinasi sivuja päämäärättömästi plaraillen. Näennäistekemisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se vain syö aikaa eikä tuo tuloksia. Vedä mieluummin muutama tunti täysillä keskittyneenä, tee sitten jotain muuta ja jatka taas virkeänä seuraavan osatavoitteen kimppuun.

Sain huonoja pisteitä etäkurssin välikokeista. Se meinasi horjuttaa uskoa, mutta tiesin, että suunnitelmastani oli vielä paljon tekemättä. Niinpä jatkoin valmistautumista ehkä vielä vähän entistä motivoituneempana. Pääsykoepäivän aattona noin kello 20 totesin, että suunnitelma on toteutettu ja vähän ylikin. Seuraavana aamuna olo oli kieltämättä jännittynyt, mutta luottavainen. Pääsykoe meni oikein mainiosti ja juhannusviikolla ennen kesälomakauden alkua oli sitten kova kiire saada järjestettyä työstä kahden vuoden opintovapaa – mikä onnistui, kiitos kollegojen ripeän toiminnan.

Kuva: Sampsa Buchert 

Ensi kesänä on paluu töihin Helsinkiin ja opintoni ovat siihen mennessä maisterivaiheessa ilman paljoakaan pakollista läsnäoloa yliopistolla. Omissa oikisopinnoissani olen tietenkin soveltanut edellä kuvaamaani menetelmää. Lähes poikkeuksetta opiskelen vain virastoaikoina ja pidän viikonloput kokonaan vapaana - enkä notkuskele kirjastolla muuten vaan. Tosin sekin voi olla ihan kivaa, koska oikistuttuja on paikalla oikeastaan aina.

Ydinviestini on, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, mitä osaat pääsykokeessa tai tentissä. Puhun nyt vain pelkästään opiskelusta, joka ei ole elämän kokonaisuuden kannalta kovinkaan tärkeää. Onhan esimerkiksi paljon merkittävämpiä puuhia, kuten hiihtäminen, pussailu tai pubivisailu. Jotta elämässä ehtisi ja saisi tehdä riittävästi noita tai muita itselle tärkeitä asioita, kannattaa opiskelupuoli hoitaa tehokkaasti ja suunnitelmallisesti. Eikä tule menettää toivorikkauttaan, jos se ei heti tai edes ensimmäisinä vuosina onnistu – ei se onnistunut minultakaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni tätä lukeva pääsykokeisiin valmistautuja pääsee tavoitteeseensa eli ansaitsee opiskelupaikan (sitähän ei saada, vaan se aina ansaitaan). Sen jälkeen, jos haluaa, voi ottaa rennosti vaikka vuoden taikka pari – itsekin sain ensimmäisen tutkintoni pakettiin vasta kuusi vuotta opintojen aloittamisen jälkeen, mitä siihen maailmanaikaan pidettiin varsin ripeänä tahtina.

Sami Pekola

Haluatko artistiksi?

Hei, nimeni on Niko Kiiski ja opiskelen oikeustieteitä toisella vuosikurssilla. Saavuin Rovaniemelle, tai kuten Anatude laulaa ”ländäsin Rolloon”, reilu vuosi sitten tietämättä pahemmin mitään tästä kaupungista saatika yksin asumisesta. Kaikki oli uutta ja jännittävää. Pelkäsin myös hieman, että tutustunkohan kehenkään uusista opiskelukavereistani. Opintojen alettua asiat kuitenkin lutviutuivat, enkä ole katunut päivääkään valintaani tulla Rolloon opiskelemaan!

Rovaniemen oman hiihtokeskuksen, Ounasvaaran, rinteillä

Millaista täällä opiskeleminen sitten on? Ensinnäkin Rovaniemellä on se etu, että tänne tulee ihmisiä opiskelemaan ympäri Suomea. Lähes kukaan ei tunne opiskelutovereitaan entuudestaan, mistä seuraa helposti se, että ihmiset ovat hyvinkin avoimia tutustumaan toisiinsa ja ainejärjestössämme vallitseekin todella hyvä yhteishenki. Me autamme ja tuemme toisiamme (oli sitten kyse esimerkiksi tenttiin valmistautumisesta, työpaikan hakemisesta tai kaverin heittämisestä lentokentälle). Toisekseen Lapin yliopiston ollessa pieni yliopisto voit mennä varsin vapaasti juttelemaan professoreiden kanssa esimerkiksi luentojen jälkeen tai vaikka käytävillä kulkiessasi. Heillä on aikaa vastailla opiskelijoiden mielessä pyöriviin kysymyksiin ja jutella myös niitä näitä. Kolmantena voidaan mainita Rovaniemen kaupungin sijainti Lapissa, mikä on aivan loistava, etenkin jos pitää talviurheilusta, kuten laskettelusta taikka hiihdosta. Toki kaamosaika voi olla toisinaan hiukan raskasta, kun aurinko ei juurikaan näyttäydy, mutta onneksi on kavereita ja tapahtumia tuomassa valoa päiviin. Myös kulkeminen etelään päin on erittäin helppoa ja nopeaa lentämällä sekä junalla.

Itse opiskelusta haluan kertoa sen verran, että oikeus tieteenä on erittäin mielenkiintoista. Oikiksessa pääset oppimaan ja ymmärtämään oikeutta, oikeudenmukaisuutta sekä lain kiemuroita, joita oikeusperiaatteiden kanssa voidaan käyttää joko hyvään, taikka amerikkalaisten TV-sarjojen mukaisesti vähemmän moraalisiin tarkoituksiin. Oikeustieteen opiskeleminen ei kuitenkaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Täällä joudut lukemaan yleisesti ottaen todella paljon tentteihin, jos niissä mielit menestyä. Tästä hyvänä esimerkkinä on oman lukioni lakitiedon kurssin opettajan näyttämä kuva, jossa pituudeltaan noin 170 cm  nainen seisoi kahden hänen pituisensa kirjapinon vieressä, ja nämä kyseiset kirjat olivat oikiksen tutkinnon aikana luettavia kirjoja. Jo pääsykoekin mittaa hakijaa sen suhteen, onko tämä valmis kuluttamaan kirjaston penkkejä tullakseen lakimieheksi.

Lopuksi vielä muutama sana 31.10.2017 sivustolla www.oikeustieteet.fi julkaistusta tiedotuksesta koskien ensi vuoden yhteisvalintaa sekä vuoden 2019 todistusvalintaa. Tänä vuonna yhteisvalinta on kaikkien Suomen oikeustieteellisten yhteisvalinta. Voit siis hakea mihin tahansa oikikseen ja päästä sisään siihen, johon pisteesi riittävät. Lukuaikaa on neljä ja puoli viikkoa (11.4.-15.5.), joten kannattaa miettiä lukutekniikkaa jo ennen luku-urakan alkua ja varautua siihen, että valintakokeessa voi tulla vastaan aineistotehtävä.

Vuoden 2019 todistusvalinnasta ei puolestaan monikaan oikkari tykkää, mutta siitä huolimatta se on näillä näkymin tulossa. Todistusvalinnan myötä ylioppilastodistuksen perusteella pääsee esimerkiksi Lapin oikeustieteelliseen sisään maksimissaan 30 henkilöä, kun tähän mennessä valinnat on tehty joko kokonaan tai ainakin osittain pääsykoemenestyksen perusteella. Onneksi kiintiö on pieni, kun se on vain noin 22% vuoden sisäänpääsykiintiöstä. Oikiksen ollessa yksi halutuimmista aloista on helppo ajatella, että pelkillä papereilla sisään pääsevillä on pitkälti laudaturin paperit. Näin ollen jos sinulla ei ole tai tiedät, ettet tule saamaan E/L-papereita, on kuitenkin turhaa murehtia yo-kirjoituksista oikikseen hakiessasi, kun loput sisäänpääsijät valitaan valintakoepisteiden perusteella. Eli jos kirjoitukset eivät menneet täysin putkeen, kannattaa laittaa täysi panostus valintakokeisiin valmistautumiseen. Lisää tietoa yhteisvalinnasta ja vuoden 2019 todistusvalinnasta löydät edelläkin mainitulta sivulta www.oikeustieteet.fi.

Pidemmittä puheitta, ei muuta kuin hyvää talven jatkoa!

Niko Kiiski

Kaiken takana on...

... mikäs muukaan kuin kokonainen valmennuskurssivaliokunta! Valiokuntaan kuuluu tulevana vuonna 2018 valmennuskurssivastaavan sekä –tiedottajan ja yhden aiempana vuonna valiokunnassa toimineen asiantuntijajäsenen lisäksi kuusi vuosittaisilla valiokuntavaaleilla valittavaa virkailijaa, joiden tehtävät valiokunnassa jakautuvat vastuualueittain. Tässä hieman tarkemmin valiokuntalaisten rooleista tulevan vuoden valmennuskurssitoiminnassa sekä heidän tervehdyksensä teille lukijoille:

Kuvassa vasemmalta Sofia Kauriinoja, Tiina Kangasluoma, Sohrab Känkänen, Matti Mämmi, Anni Liemola ja Pinja Pöllänen

SOMETIIMI: Sometiimin kädenjälkeä on nähtävillä kaikessa Artiklan valmennuskurssien sometoiminnassa, eli Artikla ry:n valmennuskurssien Facebook-sivuilla, Instagramissa käyttäjänimen @artiklavalmennus takana, sekä Snapchatissa käyttäjänimellä @artiklakurssit. Tämän vuoden sometiimiin kuuluvat Tiina Kangasluoma ja Anni Liemola.

Tiina; Heippa! Nimeni on Tiina Kangasluoma, olen ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija ja päätin nyt lähteä ensi vuodeksi mukaan valmennuskurssivaliokunnan toimintaan. Hain kaksi kertaa oikikseen ja kävin molemmilla kerroilla valmennuskurssin. Ensimmäisenä keväänä lukion päätyttyä hain ainoastaan Turun oikeustieteelliseen, mutta toisella kertaa myös Lapin yliopisto pääsi mukaan hakukohteisiini. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen voimani meinasivat olla lopussa, mutta valmennuskurssilta sain uutta puhtia tekemiseen ja vertaistukea jaksamiseen. Toisella kertaa tsemppasin aiempaa enemmän lukuprosessiin ja valmennuskurssi tuki vahvasti oppimistani. Näiden kokemusten myötä valiokunnistamme juuri valmennuskurssivaliokunta tuntui eniten omalta, ja odotan innolla haasteita, joita pesti tuo tullessaan sekä tietenkin tulevaa kevättä uusien hakijoiden tsemppauksen parissa! Anni; Olen Anni Liemola, 20-vuotias ja alunperin sastamalaislähtöinen ensimmäisen vuoden oikisopiskelija. Kuten monien muidenkin, myös minun kohdallani oikikseen pääseminen vaati kaksi hakukertaa. Abikeväänä ensimmäisellä hakukerralla sorruin pääsykokeisiin valmistautuessani moniin tyypillisiin ja jälkikäteen katsoen typeriin virheisiin. Toisena hakukeväänäni opiskelutekniikkani sekä lukusuunnitelmani olivat kuitenkin kunnossa, ja koen myös Artiklan intensiivikurssin olleen korvaamaton apu valmistautuessani pääsykokeeseen.  

Halusin lähteä mukaan valmennuskurssivaliokuntaan, koska olen kahdesti päässyt (tai joutunut) kokemaan pääsykoekevään pyrkijän roolissa. Nyt kolmannella kerralla haluan päästä tsemppaamaan pyrkijöitä sekä näkemään pääsykoekevään toisesta näkökulmasta. Käy ihmeessä ottamassa yllä mainitut some-kanavamme haltuun ja aloita pääsykoekevään tunnelmiin virittäytyminen ajoissa!

BLOGIVASTAAVA: Valiokunnan blogivastaava huolehtii valmennuskurssiblogimme päivittämisestä, blogitekstien käsittelystä, blogin ulkoasusta ynnä muista blogiin liittyvistä tehtävistä. Tänä vuonna blogivastaavan tehtäviä hoitaa Sofia Kauriinoja.

Sofia; Heippa! Olen Sofia Kauriinoja ja olen 19-vuotias ensimmäisen vuoden oikisopiskelija. Pääsin oikeustieteelliseen suoraan Lahden Yhteiskoulun lukiosta, joten junantuomana olen nyt täällä Rollossa. Kävin pääsykoekeväänäni valmennuskurssin ja koin sen hyödylliseksi tukitoimeksi omalle lukemiselle etenkin, kun takana painoivat vielä kevään ylioppilaskirjoitukset. Rovaniemelle lähteminen jännitti hieman, mutta yliopistolta ja ainejärjestöstämme on löytynyt niin huikeita tyyppejä, ettei pohjoisessa oleskelu edes tunnu hassumalta! 

Opiskelu oikeustieteellisessä vaatii istumalihaksilta paljon, mutta kyllä pimeinkin kaamos taittuu kun pitää mielessä palkinnon opiskelusta - eli oman unelma-ammatin. Tämän palkinnon vielä ollessa muutaman vuoden päässä, opiskeluaikakin tarjoaa upeita kokemuksia; fuksihärdelli, sitsit ja esimerkiksi syysvaellus tuovat arkiseen pakertamiseen arvokkaita hengähdystaukoja. Voin kliseisesti kyllä todeta, että oikis todella on ihmisen parasta aikaa!

VERKKOYMPÄRISTÖVASTAAVA: Verkkoympäristövastaavamme huolehtii tehtävistä liittyen valmennuskursseillamme käytettävään verkkoympäristöön liittyen. Verkkoympäristövastaavanamme toimii tulevan vuoden ajan Matti Mämmi.

Matti; Moi! Olen Matti Mämmi, 21-vuotias ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Vastuualueeseeni valmennuskurssivaliokunnassa kuuluvat valmennuskurssien verkkoympäristö ja sen ylläpito. Kävin Artiklan valmennuskurssin pyrkiessäni sisälle tiedekuntaan, mistä kumpuaakin oma innostukseni olla mukana tässä toiminnassa ja halu auttaa uusia kokelaita lukemaan oikeustieteitä. 

Omilta hakukerroiltani mieleeni on jäänyt mietelause, joka auttoi minua jaksamaan myös vaikeimpina hetkinä luku-urakan keskellä. ”Kaadu maahan seitsemän kertaa, nouse ylös kahdeksan kertaa.” Mielestäni tähän tiivistyy koko pääsykoekevät sekä oikeustieteiden opiskelu. Ajattele pitkäjänteisesti, äläkä lannistu! 

TEHTÄVÄVASTAAVA: Tehtävävastaavamme vastuualueeseen kuuluvat ennen kaikkea tulevan kevään valmennuskurssien tehtävät sekä kurssikokeen tarkastusten organisoiminen. Tehtävävastaavana toimii tulevana keväänä Sohrab Känkänen.

Sohrab; Olen Sohrab Känkänen, 21-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija Helsingistä ja vuoden 2018 valmennuskurssivaliokunnan tehtävävastaava. Lähdin mukaan valmennuskurssitoimintaan, koska haluan toimia ja uskon olevani kykenevä toimimaan oikikseen hakevien pääsykoemenestyksen ja sisäänpääsyn puolesta. Pääsin itse sisään toisella yrittämällä. Jäätyäni oikiksen ulkopuolelle kesällä 2016, käytin seuraavan syksyn ja alkukevään erinäisiin opiskelutekniikoihin ja opiskelumetodeihin perehtyen. Paikansin nopeasti ensimmäisellä hakukerralla tekemäni virheet ja laadukkaassa oppimisen ympäristössä, tietotaitoisessa ohjauksessa sekä rakentavassa sosiaalisessa vertaistukiverkostossa ovet yliopistoon aukesivat lopulta minullekin. Uskon, että tuoreet muistoni kevään urakasta ja kertynyt kokemukseni pääsykokeisiin opiskelusta voivat auttaa myös muut hakijat entistä lähemmäksi sisäänpääsyä. 

SIHTEERI; Viimeisimpänä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä, valiokunnassa toimii jo Artikla ry:n hallinto-ohjesäännönkin edellyttämä sihteeri, joka muun muassa kirjaa ylös valiokunnan kokousten kulun sekä laatii kokouksista pöytäkirjat. Tämän vuoden sihteerinämme toimii Pinja Pöllänen.

Pinja; Moikka! Olen Pinja Pöllänen, 20-vuotias ensimmäisen vuoden oikkari. Lapin hellään huomaan muutin Espoosta päästyäni oikikseen sisään toisella yrittämällä. Ensimmäisellä hakukerrallani hain Helsinkiin, koska vaihtoehto tuntui turvalliselta ja jollain tapaa itselleni jopa itsestäänselvyydeltä. Pian pääsykoekevään edetessä huomasin kuitenkin, ettei Helsingin oikis kuitenkaan ole minua varten, ja näin ollen päätin hakea muualle, jos ovet eivät aukeaisi sinä keväänä. Toisella kerralla otin opikseni virheistäni. Vapun aikaan katselin haalareissa heiluvia opiskelijoita ja päätin, että ensi vuonna aion olla yksi heistä. Kevät sujuikin onnistuneesti ja näin ovet Lapin yliopistoon aukesivat. Ennen ensimmäisen luku-urakan alkua muistan sanoneeni ääneen, etten ikinä muuttaisi Rovaniemelle, mutta täällä sitä nyt ollaan! En ole kuitenkaan hetkeäkään katunut. Tottakai muutto Lappiin hieman jännitti, mutta olin kuullut pelkkää hyvää Rovaniemestä. Fuksihärdellin lähtiessä käyntiin kotiuduin tänne ihan huomaamattani. Rovaniemellä on ainutlaatuinen yhteishenki ja olen saanut tutustua mitä mahtavimpiin uusiin ihmisiin! Tsemppiä kaikille kevääseen!

 

Eli tällaisella kokoonpanolla tulemme hoitamaan tulevan vuoden valmennuskursseja. Toivottavasti keväällä nähdään! Tässä vielä jokaiselle tulevan kevään hakijalle muistutuksena tärkeimmät päivämäärät:

            - Korkeakoulujen yhteishaku 14.3.2018-28.3.2018

            - myös erityisjärjestelytarpeista pääsykokeessa on ilmoitettava 28.3.2018 mennessä

            - Artiklan intensiivikurssi alkaa alustavan aikataulutuksen mukaisesti 3.4.2018

            - pääsykoekirjallisuus ilmestyy 11.4.2018

            - Pääsykoe 15.5.2018

Hyvää ja rauhallista uutta vuotta jokaiselle!

Emilia Haapalainen, valmennuskurssitiedottaja