Haluan aluksi onnitella erinomaisesta päätöksestäsi pyrkiä Lapin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan sekä
valinnastasi osallistua Artikla ry:n valmennuskursseille. Artikla järjestää keväällä 2014 valmennuskursseja jo 22. kerran,
joten kokemus asiantuntevien ja monipuolisten kurssien järjestämisestä on erinomainen. Pyrkiminen
oikeustieteelliseen vaatii kunnianhimoa, päättäväisyyttä sekä satoja tunteja lukemista, ja meidän tehtävämme onkin
helpottaa työtäsi sekä tulla toisesta päästä vastaan. On kuitenkin muistettava, että emme pyri puolestasi –
valmennuskurssit ovat ainoastaan apuväline sinun tehdessä sen kaikkein tärkeimmän työn.
Olen aivan pienestä pitäen halunnut tulla juristiksi. En edes muista, milloin tuon päätöksen tein. Luultavasti kuitenkin
silloin, kun minulla ei ollut tietoa, mitä se oikeastaan edes tarkoittaa. Päätökseeni saattoi vaikuttaa se, että molemmat
vanhempani ovat tuomareita. He yrittivät kuitenkin saada minut kiinnostumaan jostain ’kunnollisesta ammatista’.
Lukiossa käsitykseni vain vahvistui: halusin oikeustieteelliseen hinnalla millä hyvänsä. Meillä Suomessa opiskelupaikat
eivät kuitenkaan ole ostettavissa, joten edessä oli hyvin pitkä ja kivinen tie. Oikotietä onneen ei ollut. Heti lukion
jälkeen pyrin Helsingin oikikseen. Juuri ylioppilaaksi valmistuneelle tytölle oli järkytys huomata, kuinka paljon työtä
pyrkiminen vaati. Olin Pykälän teho-kurssilla ja luulin pääseväni sisään helposti, sillä ylppärit olivat menneet hyvin.
Totuus iski kuitenkin heti ensimmäisellä kurssikerralla, kun piti luetella hallintolain ensimmäisen luvun kaikki pykälät
momentteineen ulkoa sanasta sanaan. Opiskelupaikka jäi pisteen päähän.
Tästä sisuuntuneena en aikonut jättää unelmaani toteuttamatta vain tuon yhden vaivaisen pisteen takia. Hain siis
uudelleen entistä motivoituneempana. Tänäkin vuonna osallistuin Pykälän valmennuskursseille. Oli ilo huomata,
kuinka paljon siellä oli tuttuja kohtalontovereita. Luin yhtä paljon kuin edellisenä vuonna ja olin jälleen hyvin
päättäväinen koko kevään. Tiesin, että lait piti osata sanasta sanaan ulkoa ja käsitteet myös. Kun tulokset tulivat,
pahin painajainen tapahtui taas. Olin jälleen jäänyt pisteen päähän.
Tämä palautti minut maanpinnalle. Unelmani oli tulla juristiksi ja päästä opiskelemaan alaa, johon minulle oli syntynyt
jo jonkin sortin pakkomielle. Opiskelupaikkakunnalla ei enää ollut mitään merkitystä, halusin vain niin palavasti sisälle.
Päätin pyrkiä Lapin yliopistoon ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ilmoittauduin Artiklan Helsingin valmennuskurssille ja
olo päätöksestä oli hyvä. Motivaatio kohosi aivan uusiin lukemiin ja luin todella paljon enemmän kuin aikaisempina
vuosina. Stressitaso kohosi aivan uusiin ulottuvuuksiin ja olinkin henkisesti myös enemmän hajalla kuin koskaan
ennen. En kestänyt enää epäonnistumista. Vaikka väli- ja loppukokeet menivät loistavasti, en luottanut lainkaan
omaan osaamiseeni, päinvastoin. Luin yhä enemmän ja enemmän. Viimeisestä kuukaudesta en muista vieläkään
mitään muuta, paitsi opettelemani lakipykälät. Tuo hulluuden rajamaille viety lukeminen kuitenkin toi parhaan
palkintonsa. Pääsin sisälle. Tuo tunne oli jotain sanoinkuvaamatonta.
Oikeustieteelliseen pyrkiminen eroaa monin tavoin siitä, miten asiat opiskeltiin lukiossa. Valmistautuessa tiedekunnan
vaikeimpaan tenttiin eli pääsykokeeseen, mitään ei saa jättää arvailujen varaan. Kirja on osattava kannesta kanteen ja
siitä voidaan kysyä aivan mitä tahansa. Lakipykälät ja käsitteet on osattava sanasta sanaan ulkoa sekä kokonaisuus
hallittava erinomaisesti. Lukiossa riitti, että osasi kertoa suurin piirtein asian pääkohdat sekä soveltaa faktoja. Tämä ei
kuitenkaan toimi enää. Pyrkiminen vaatii omanlaisen luku- ja vastaustekniikan, joihin kursseillamme myös
paneudutaan. Oikeustapausten ratkaisukaava tulee vielä niin tutuksi, ettet varmasti unohda sitä koskaan.
Pyrkiminen ei ole pelkästään fyysinen, vaan myös henkinen projekti. Epävarmuus, riittämättömyys sekä luovuttamisen
tunne tulevat mieleen monta kertaa kevään aikana. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että et ole ainoa, jolle tämä
tapahtuu. Kaikki ovat jossain vaiheessa keskellä epätoivoa eikä lukemisessa tunnu olevan mitään järkeä. Näinä
hetkinä on kuitenkin pidettävä tavoite ja päämäärä kirkkaana mielessä. Itse motivoiduin mielikuvalla paksusta,
ruskeasta hyväksymiskirjeestä, joka tippuu postilaatikosta. Vaikeina hetkinä on hyvä katsoa taakse jo kuljettua matkaa
ja kiinnittää huomiota jo opittuihin asioihin. Unettomat yöt, paniikki-itkut sekä tärinävapina kuuluvat asiaan, se on osa
tätä nautintoa. Tarkoituksenani ei missään nimessä ole pelotella, vaan valmistaa sinua mahdollisimman hyvin tulevaan
koitokseen. Kevät on kuitenkin jossain mielessä antoisaa aikaa oppimisen osalta. Palkitsevinta on huomata oma
kehitys joko onnistumalla tehtävissä tai välikokeissa. Niistä saa potkua, joiden voimalla jaksaa taas pitkään. Yhtäkkiä
mikään ei tunnukaan enää mahdottomalta.
Oppimistapoja on monenlaisia. Toiset oppivat kuulemalla, toiset tekemällä muistiinpanoja ja kolmannet
valokuvamuistin avulla. Itse kuulun viimeiseen ryhmään. Minulla olikin käytössä värikoodit, joita noudatin läpi kevään:
pääsääntö yliviivattiin pinkillä, poikkeus vihreällä, laki sinisellä, vuosiluvut keltaisella yms. Pääsykoekirjasta tuli oikea
lasten värityskirja, mutta se auttoi minua. Jos pyrit ensimmäistä kertaa, on tärkeää, että havaitset oman tyylisi oppia.
Tätä apuna käyttäen voit laatia valmennuskurssiopettajasi kanssa oman henkilökohtaisen lukusuunnitelman, mikä on
elintärkeä työväline läpi kevään.
Valmennuskurssien tehtävinä on valmentaa sinua mahdollisimman monialaisesti tulevaa pääsykoetta varten.
Oppiminen, tehtävät ja henkinen tuki ovat korvaamaton apu pyrkiessä. Itse odotin joka maanantai, tiistai ja torstai
kuin kuuta nousevaa, että kello lyö 16:30 ja voin lähteä kirjastosta kohta valmennuskursseja. Siitä tuli oikea henkireikä.
Kanssapyrkijöiltä saatu henkinen tuki ja apu oli korvaamatonta. Opettajat osasivat loistavasti haastaa meidät sekä
vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Kurssien merkitys sisäänpääsyn kannalta oli suuri, vaikka jokainen tekee
varsinaisen työn itse. Pyri siis ottamaan kursseistamme kaikki mahdollinen irti. Tee tehtävät, kysele ja haasta
opettajat. Uskalla, yritä ja onnistu. Näin saat parhaan mahdollisen tuen ja avun kursseistamme, sillä olemme olemassa
pyrkimisessä vain sinua varten.
Hakeminen oikeustieteelliseen tiedekuntaan on tänä vuonna lähes neljä kuukautta kestävä urheilusuoritus, joka ei varmasti unohdu mielestäsi koskaan. Ota tämä
haasteena. Katso, kuinka moni luovuttaa sinun selviytyessä voittajana maaliin ja ennen kaikkea tulevana
oikeustieteiden ylioppilaana Lapin yliopistoon. Tehdessäsi tämän työn kunnolla, ei sitä tarvitse tehdä enää koskaan
uudelleen. Kevät menee hurjaa vauhtia. Huomaat yhtäkkiä lumien sulaneen, sitten puihin onkin jo ilmestyneet lehdet.
Seuraavaksi onkin jo pääsykoeaamu ja olo on epätodellisen sumea. Jos olet tämän kevään ylioppilas, sinulla ei ole
mitään hätää. Ihminen on nimittäin viisaimmillaan keväänä, jona hän kirjoittaa ylioppilaaksi. Mikäli olet pyrkinyt
aiemmin, ei myöskään ole huolen häivää. Tiedät mitä keväältä odottaa ja motivaatiosi on varmasti korkeammalla kuin
aiemmin. Kummassakin tapauksessa sinulla on loistavat edellytykset onnistua. Tämä on sinun vuotesi näyttää kaikille
epäilijöille ja tehdä jotain, mikä turvaa loppuelämäsi. Unelmiesi opiskelupaikan ja sinun välillä on ainoastaan tuo yksi
pieni kirja, ja sinä olet sitä paljon vahvempi! Muista kuitenkin nukkua riittävästi, urheilla sekä ylläpitää hyvinvointiasi.
Joskus on hyvä vain laskea kirjat alas ja tehdä jotain aivan muuta, jotta aivot saavat hieman taukoa lukemisesta.
Tahdon toivottaa hurjasti tsemppiä, päättäväisyyttä sekä onnistumisen hetkiä tulevaan koitokseen. Sinä pystyt siihen!
Nähdään viimeistään syksyllä tiedekunnan käytävillä!
Laura Kaivosoja
Valmennuskurssipäällikkö 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti