maanantai 17. syyskuuta 2018

Mutkan kautta tiedekuntaan

Hei vaan kaikille,


Olen Markus ja kerron tässä kirjoituksessa hieman taustojani ja omasta hakuprosessistani oikeustieteelliseen. Itselläni on jo aikaisempia korkeakouluopintoja taustalla, enkä alkujaan lukiossa tulevaisuuttani suunnitellessa edes harkinnut oikeustiedettä vaihtoehtona. Koko ajatus hakea oikeustieteelliseen heräsikin vasta parisen vuotta sitten.


En oikeastaan edes peruskoulussa miettinyt lakimiehen urapolkua lainkaan, eikä vielä lukiossakaan oikeustiede herättänyt erikoisempia ajatuksia suuntaan taikka toiseen. Lukion jälkeen päädyin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan historiaa ja suunnitelmien mukaan minusta olisi pitänytkin tulla opettaja. Historian alalla kirjoitetaan hieman valtavirrasta poiketen kandidaatin tutkielma jo toisena lukuvuonna, mikä sitten lopulta herätti minussa sen varsinaisen kipinän oikeustiedettä kohtaan. Kirjoitin nimittäin oman tutkielmani kotiseutuni törkeästä huumausainerikollisuudesta. Käytin tutkielman aineistona niin käräjäoikeuden pöytäkirjoja kuin myös rikosoikeudellista kirjallisuutta, mitkä osoittautuivat yllättävän mielenkiintoisiksi. En kuitenkaan vielä tuolloin hakenut tiedekuntaan, vaan puntaroin laantuisiko kiinnostus oikeustiedettä kohtaan vai olisiko oikeustiede kuitenkin se juttu, mitä haluaisin tehdä. Hain lopulta oikeustieteelliseen vuoden 2018 yhteishaussa ja päädyin ottamaan Artiklan etäkurssin, jotta luku- ja vastaustekniikka tulisivat hyvin tutuiksi.


Sain kirjat jo hyvissä ajoin, ja ehdinkin lukea ne kolmeen tai neljään kertaa läpi kevään aikana. Käytännössä vietin kirjojen parissa kahdeksan tuntia päivästä kuutena päivänä viikossa ja sunnuntait pidin vapaata, jotta ehtisin palautua seuraavaa viikkoa varten. Koska olemmehan kaikki vain ihmisiä, niin kevään kuluessa minullekin sattui useampi päivä, jolloin en jaksanut lukea kahta kolmea tuntia enempää ja tehtävien tekokin jäi tuolloin vähemmälle. Lukemisen lisäksi tein lyhyehköjä koosteita kirjojen aiheista sekä uskomattoman pinon flashcardeja. Etäkurssiin kuului harjoituskoe, joka osoittautui hyödylliseksi lukemiseni ohjauksen kannalta. Kokeessa nimittäin koin pärjänneeni hyvin, mutta todellisuudessa sain oman ryhmäni huonoimmat pisteet, mikä johtui ehkä eniten ulkoa opettelun puutteesta. Tämä herätys johti siihen, että viimeisen viikon ajan motivoiduin opettelemaan asioita enemmän ulkoa.


Kevät oli kokonaisuutena omalta kannaltani itse asiassa ennemmin fyysisesti kuin henkisesti vaativa. Jatkuva istuminen ja lukeminen jumitti kropan täydellisesti, eikä päivän lopulla ollut enää liioin intoa lähteä lenkille tai muihin liikunta-aktiviteetteihin. Vaikka usein korostetaankin hakuprosessin henkistä vaativuutta, en osannut oikeastaan stressata mistään varsinaisena luku-aikana. Muistan lähinnä ajatelleeni vasta pääsykokeen jälkeen, että minulla on sitten tulosten tultua aikaa rypeä itsesäälissä. Onneksi kuitenkin itse pääsykoe meni sittenkin tarpeeksi hyvin, ja ovet Lapin yliopiston oikeustieteelliseen aukesivat.


En tiedä, olenko juuri se oikea ihminen neuvomaan muita hakijoita. Haluan kuitenkin muistuttaa muita keskittymään juuri siihen omaan tekemiseen. Vaikka harjoituskokeet menisivät penkin alle tai joku toinen osaisi asiat paremmin, ei se tosiaankaan vielä tarkoita, etteikö aika riittäisi näiden asioiden korjaamiseen. Luonnollisesti juuri itsensä motivointi on erittäin tärkeässä asemassa läpi koko kevään. .


Opiskeluterveisin tiedekunnasta,

Markus Peteri  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti