Erään oikkarin tie opiskelemaan
Moro vaan kaikille! Mä oon on Sampo, 21-vuotias turkulainen joka on päätynyt monen mutkan kautta Rovaniemelle opiskelemaan oikeustieteitä. Nykyisin olen mukana valmennuskurssivaliokunnassa ja sen ansiosta pääsenkin tähän kirjoittelemaan itsestäni ja tiestäni oikikseen.
Valmistuin lukiosta 2023 ja suoritin sen kolmeen vuoteen. Lukion kurssit menivät rennosti häröillessä, mutta ylppärit sujuivat oikein mukavasti. Kirjoitin kuitenkin selkeästi väärät aineet kun laudatur toisensa perään ei riittänyt oikikseen (kirjoitin lyhyestä matikasta C:n). Päätin sitten kammeta itseni oikikseen pääsykokeilla ja jääräpäisyydessäni ilman valmennuskursseja tai muutakaan apua. Sitä lystiä kestikin sitten kolme vuotta.
2025 syksyllä avautuivat oikiksen ovet minullekin ja muutin tänne Rolloon yksin mukana pelkästään sen mitä rinkkaan sai mahdutettua, miettien että onkohan minulla edes yöpaikkaa kun en ollut vuokranantajaakaan tavannut aiemmin. En joutunut kuitenkaan yöpymään kaduilla, vaan vuokranantaja osoittautui oikein mukavaksi, sekä sain ensikosketuksen Lapin oikkarien ainejärjestöön Artiklaan varaslähtöbileissä. Jo ensimmäisenä iltana ymmärsin, että olin tullut ihan oikeaan paikkaan. Nykyisin opiskelun lisäksi kulutan opiskelijatapahtumia, vietän muuten aikaa kaverien ja tyttöystävän kanssa, sekä lumien salliessa laskettelen. Silloin kun jaksan koitan vähän urheillakin.
Oikis on ollut itsellä haaveena jo yläasteelta, enkä muista edes haaveilleeni muusta sitten kun lapsuuden palomies- ja poliisihaaveet oli selätetty. Pääsykokeissa tuli kuitenkin karvas pettymys kerta toisensa jälkeen, mukaan lukien 2024 kun olin Säkylässä intissä ja luulin että siellä jaksaisi tosissaan lukea pääsykokeeseen. (Ohessa kuva siitä mitä tapahtuu kun osuu palvelustoverin kiväärin piippu silmään).
Mitä vinkkejä sitten antaisin oikikseen pyrkiville? Ensinnäkin, pitäkää päämäärä mielessä ja älkää kadottako motivaatiota, sillä pääsykokeessa menestymisessä on pitkälti kyse siitä, kuinka paljon jaksaa ja pystyy valmistautumaan. Vaikeampi kysymys onkin miten motivaatio säilytetään, valitettavasti pohdin sitä välillä itsekin joten en ole sopiva guru siitä kirjoittelemaan. Se jääkööt siis jokaisen itse keksittäväksi.
Toiseksi, älkää menettäkö toivoa, jos ei onnaa ekalla kerralla pääsykokeissa. Välivuosissa on oma etunsa ja kyllä meidän Artikla on vielä parin vuodenkin päästä pystyssä. Itse ainakin ensimmäisten epäonnistumisten jälkeen pohdin mikä meni pieleen, löysin vastauksen ja pääsin sisään.
Eipä mulla tällä kertaa enempää, onnea ja tsemppiä kaikille jotka hakevat nyt keväällä oikikseen ja toivottavasti tavataan ensi syksyllä Artiklassa!
