sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Vinkkejä ja vertaistukea kevääseen

Moikka! 

Olen Tonja, ensimmäisen vuoden oikkari Lapin yliopistosta. Mun oma pääsykoekevät oli tasan vuosi sitten ja luku-urakka parhaimmillaan käynnissä. Se oli mun ensimmäinen hakukerta, eli oon elävä esimerkki siitä, että oikikseen on täysin mahdollista päästä myös sillä ensimmäisellä yrittämällä. Valmistuin lukiosta keväällä 2018 ja silloin mulla oli jo tiedossa, että haen oikikseen. Samalla olin päättänyt, että haluan pitää välivuoden enkä lähteä suoraan kirjoitusten jälkeen lukemaan pääsykokeisiin. Se oli varmasti omalle kohdalleni oikea valinta, sain vuoden tehdä ihan kaikkea muuta ja kevään tullen “tuoreilla voimilla” lähteä lukemaan.  

Ennen kirjojen julkaisua yritin tehdä kaikkea kivaa ja itselle mieluisia juttuja. Tiesin, että seuraavat 5 viikkoa mun elämä koostuisi pelkästään pääsykoekirjoista ja muu saisi jäädä. Kun sen teki itselle selväksi alusta alkaen, siihen oli helppo asennoitua. Totta kai mua jännitti, mulla oli vain yksi unelma ja halusin saavuttaa sen unelman, muuta vaihtoehtoa ei edes ollut. 

Itse luin kotona. Kävin myös valmennuskurssin, jossa oli noin 3x/vko iltaisin opetusta. Heti kun kirjat julkaistiin, laadin lukusuunnitelman. Mulla oli päiväkohtaisesti merkattuna, mitä luen ja milloin. Luin kaikkia kirjoja tasaisesti ja pyrin huolehtimaan, että yksikään kirja ei jäisi 2 päivää pidemmäksi aikaa avaamatta. Ja siellä lukusuunnitelmassa oli myös tarkasti merkattuna kertaus. Kertasin joka aamu edellisen päivän asiat ja viikon päätteeksi koko viikon asioita. Tykkään itse rutiineista ja kehitinkin lukuajaksi omat tarkat rutiinit, joita noudatin päivästä ja viikosta toiseen. Ensimmäiset päivät taisin lukea noin 6h/päivä. Muutaman päivän jälkeen luin noin 8h/päivässä, mutta lauantaisin luin edelleen vain sen 6h. Sunnuntait pidin muutaman ensimmäisen viikon aina vapaana. Silloin kun iltaisin oli valmennuskurssi, päivät oli tosi pitkiä, mutta se myös teki opiskelusta monipuolisempaa kun sai käydä kuuntelemassa opetusta!  

Yleensä mun päivät meni niin, että aamulla aloitin klo 8 lukemaan, luin 12 asti, jolloin pidin pidemmän lounastauon. Riippuen lukupäivän kestosta iltapäivällä oli vielä yksi tai kaksi vähän pidempää tauko. Jos oli valmennuskurssipäivä, illat meni siellä. Yleensä luin yleensä kerralla tunnin, jonka jälkeen pidin noin 5min tauon. Puhelin oli kokonaan toisessa huoneessa ja siihen sain koskea vain noilla pidemmillä tauoilla. Tämä toimi mulla tosi hyvin ja jos ei ollut valmennuskurssia illat jätin aina vapaaksi. Silloin jaksoin päivän keskittyä olennaiseen, kun tiesin, että illalla odotti vapaa-aika. 

Itse treenasin kevään aikana samalla puolimaratoonille. En todellakaan kehota ketään ottamaan tästä esimerkkiä, mutta sen mitä tällä haluan korostaa on, että mun ehdoton ja tärkein vinkki on, että huolehtikaa vapaa-ajasta. Ihan oikeasti. Aloittakaa lukeminen kevyemmin ja kiristäkää tahtia mitä pidemmälle kevät etenee. Omalla kohdalla luin vain oikeastaan viimeisen viikon päivittäin pitkää päivää aamusta iltaan. Lukeminen on totta kai ykkösasia. Jostain on pakko luopua, perhe ja kaverit varmasti ymmärtävät, että nyt sun tärkein juttu on keskittyä lukemiseen. Mutta aamusta iltaan kenenkään ei kuulu lukea. Lukupäivien jälkeen iltaisin ulkoilkaa, treenatkaa, kattokaa netflixiä tai mitä tahansa muuta missä saatte ajatukset siirrettyä pois kirjoista.   

Myös mulle tuli niitä epätoivon hetkiä ja huonoja lukupäivä. Kenenkään kevät ei kuitenkaan kaadu siihen. Tärkeintä on vaan luottaa omaan tekemiseen. Monesti mulle tuli valmennuskurssilla fiiliksiä, että tosi moni muu osaa paremmin. Silloin piti vain pitää pää kylmänä ja tiedostaa, että oma tekeminen riittää. Ja niin se riittikin, noista lukuajan hetkellisistä huonoista fiiliksistä huolimatta. Täydellinen epätoivo iski myös itse koetilanteessa. Muistan elävästi sen hetken, kun aloin tekemään koetta, ja ne tehtävät oli juuri niistä asioista, mitkä oli mulle kaikista vaikeimpia. Musta suoraan sanottuna tuntui, etten osannut mitään. Kello tuli 12 ja olin jo melkein luovuttamassa ja lähdössä pois. Mietin silloin mielessä, että “En todellakaan ole käyttänyt lukemiseen 5 viikkoa ja lähde 3 tuntia ennen kokeen loppumista pois. Ihan sama mitä kirjotan, mutta yhtäkään kohtaa ei jää tyhjäksi”. Se oli henkisesti kova paikka, mutta tein koko kokeen loppuun ja yritin parhaani. Jos olisin luovuttanut ja lähtenyt, en olisi nyt kirjottamassa tätä teille.  


Mun oma valmennuskurssiopettaja totesi meille silloin hyvin, että "oikikseen pääsee normaalit ihmiset normaalilla lukemisella". Tää on lyhyt aikan teidän elämästä, antakaa itsestänne kaikki ha tehkää parhaanne. Se riittää. Kevät oli rankka, sitä on turha kiistää, mutta myös sen arvoinen. Voin sanoa, että yks mun elämän parhaimmista hetkistä oli avata opintopolku ja nähdä siellä palkinto kevään työstä.

Valtavasti tsemppiä lukemiseen!! 

Tonja Kuusela, 
ensimmäisen vuoden oikkari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti