perjantai 14. huhtikuuta 2017

Tee keväästä oman näköisesi

Kirjoitan valmennuskurssiblogia nyt kolmatta kertaa ja pakko todeta, että ideat alkavat olla vähissä. Mikä motivoi kurssilaisia, mitä omia ja hyväksi koettuja vinkkejä voin vielä antaa? Blogi on täynnä toinen toisiaan upeampia ja kiinnostavampia kirjoituksia ja viimeistään niitä lukemalla tuntuu, etten voi antaa enää yhtäkään neuvoa hakijoille. Aiemmilla kirjoituksillani olen pyrkinyt motivoimaan hakijoita, joten nyt rupesin pohtimaan...

Mitä tein hakukeväänä…
 
·         Heräsin joka aamu melkein samaan aikaan ja suuntasin yhdeksän aikoihin kirjastolle, aivan loppukevättä lukuun ottamatta.
·         Kellotin lukemiseni joka päivä. Tällä tavalla en pystynyt huijaamaan itseäni, vaan keskityin kirjastolla opiskeluun.
·         Aloitin opetteluvaiheessa päivät lukemalla edellisenä päivänä koneelle kirjoittamani muistiinpanot ja kertasin ne varmistaakseni, että todella osasin ne ulkoa. Tähän käytin noin 1,5h aamusta. Tämän jälkeen siirryin seuraavaan ennalta määrittelemääni alueeseen ja kirjoitin siitä yliviivausteni perusteella muistiinpanot tietokoneelle. Sen jälkeen siirryin opettelemaan tätä tekstiä ulkoa ja siinä kuluikin loppupäivä. Seuraava aamu alkoi taas tämän osion kertaamisella.
·         Yliviivasin kirjat kolmella värillä, siististi ja harkiten. Lähinnä siksi, että se oli visuaalisesti miellyttävää ja itselleni selkeää. 
o   punaisella kaikki ulkoaopeteltava ja termit
o   termin selityksen keltaisella
o   oranssilla kaikki muu minusta hyödyllinen.
·         Loppukeväästä alleviivasin tärkeitä sanoja teksteistä ja kirjotin tekstin sivuun kappaleiden avainsanoja. Muistelin ensin kaikki kappaleen oheen kirjoittamani avainsanat ja avainsanojen avulla koko kappaleen sisällön.
·         Tein käsitteistä muistikortit, jotka yhtenä lämpimänä viikonloppuna opettelin ulkoa äitini kanssa terassillamme. En suostunut istumaan kevään upeimpia hellepäiviä kirjastolla ja tiesin, että yksin ulkona opiskellessani vaihtaisin pääsykoekirjat nopeasti sisustuslehtiin ja Spotifyihin. Tästä syystä pyysin äitiäni kyselemään sanoja ja käskin häntä jatkamaan niin kauan, kunnes osasin kaikken.


Entä mitä en tehnyt…

·         En kiinnittänyt huomiota siihen, miten muut lukivat tai opettelivat pääsykoekirjan sisältöä, en siihen kauanko he istuivat kirjastolla, enkä siihen kuinka aikaisin he tulivat aamuisin.
·         En tehnyt monien suosimia post it-lappuja. Kirjoittelin lappuja kymmenittäin ensimmäisenä vuonna, mutta parin viikon päästä tajusin, etten ollut lukenut lappuja kertaakaan läpi, joten revin ne seinästä irti ja heitin suosiolla roskiin.
·         En erityisemmin urheillut. Edellisenä syksynä olin todella liikunnallinen, mutta en ottanut asiasta mitään paineita keväälle. Kävin koiran kanssa lenkillä raikkaassa ilmassa ja jatkoin intensiivisempää treenaamista taas pääsykokeen jälkeen.
·         En jättänyt sosiaalista mediaa tai elämää täysin, mutta vähensin sitä aikaisempaan verrattuna. Näin kavereitani noin kerran viikossa, joka oli hieman vähemmän kuin yleensä. En sammuttanut puhelintani, vaan pidin sitä työpöydälläni.  Vilkaisin näytölle ilmestyneet Whatsapp-viestit nopeasti, niihin kuitenkaan vastaamatta, sekä selasin Instagramin pari kertaa päivässä läpi. Laitoin kuitenkin sekuntikelloni aina pois päältä täksi ajaksi.
·         En vahdannut syömisiäni. Ajattelin, että kaiken muun stressin lisäksi en todellakaan jaksanut kiinnittää huomiota syömieni suklaapatukoiden tai lounashamppariaterioiden määrään. Ne piristivät viikkoa mukavasti ja tiesin, että voin taas heti kokeen jälkeen palata ruotuun syömiseni kanssa.
·         En käynyt valmennuskurssia loppuun, mutta tein silti väli- ja loppukokeen.  Maksoin kurssini itse ja käytin sitä myös itselleni sopivimmalla tavalla. Kävin niillä luennoilla, jotka koin tarpeelliseksi ja jätin tunnit välistä silloin, kun minulla oli lukudraivi päällä.


Kaiken kaikkiaan tein keväästä oman näköiseni, enkä tarkoita tällä mitään itse keksittyjä erikoisuuksia. Tein suuren osan opetteluvaiheesta kännykän muistio-osiossa, koska kirjoitin koneella ja puhelimella paljon nopeammin kuin käsin. Muiden silmiin tämä on todennäköisesti näyttänyt siltä, että istun kirjastolla kuusi tuntia puhelin kädessä ja lähden kotiin, vaikka oikeasti olin juuri tankannut 20 sivua perheoikeutta toistojen kautta päähäni. Nämäkin olivat vain minun keinojani selvitä lukukeväästä, eikä teidän tarvitse vähentää urheilua tai selata puhelinta lukukevään aikana, jos se ei tunnu hyvältä ratkaisulta!

Minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen tuuli.nurmilaakso@hotmail.com ja voidaan yhdessä miettiä juuri teille sopivimmat tavat opiskella tänä keväänä!

Tässä vielä kaksi aiemmin kirjoittamaani blogipostausta:




Tuuli Nurmilaakso

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti