torstai 19. toukokuuta 2016

Motivaatiota ja rehellistä työtä



Kevät on jo pitkällä ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta jopa täällä Rovaniemellä. Tässä vaiheessa istumalihakset voivat alkaa jo puutua, koska luku-urakka on jo pitkällä. Seuraavaksi kerron joitakin omasta mielestäni tärkeitä asioita, jotka kannattaa pitää mielessä viimeisinä päivinä.

Itsensä motivoituneena pitäminen on erittäin tärkeää. Motivoituneena lukeminen on yleensä tehokkaampaa ja mielekkäämpää. Huomasin myös itse, että sain enemmän tuloksia aikaan kun motivaatio oli huipussaan. Tottakai voi tulla hetkiä, jolloin lukeminen puuduttaa ja pääsykoeurakka tuntuu mahdottomalta. Tällöin on hyvä pysähtyä miettimään sitä omaa motivaation lähdettä. Motivaatio on usein tahdosta kiinni ja tässä tapauksessa tahdosta päästä oikikseen. Vaikka helposti  keksisi monta asiaa, jota tekisi mielummin kuin istuisi pääsykoekirja kädessä, kannattaa tällöin muistuttaa itseään siitä, kuinka paljon sitä opiskelupaikkaa haluaa. Tavoite, eli sisäänpääsy, kannattaa pitää kirkkaana mielessä.

Itseäni motivaation saavuttamisessa auttoi mielenkiinnon ylläpitäminen. Kevään aikana samat artikkelit tuli kahlattua useaan kertaan läpi, kyllästymiseen asti. Lukeminen ei muutu pakkopullaksi kun siitä tekee mielenkiintoisempaa. Vinkkejä voi kysyä muilta, mutta kannattaa kuitenkin luottaa siihen omaan tekemiseen, sillä eri ihmisillä toimivat eri tyylit. Valmennuskurssista oli myös suuri apu, sillä se toi toivottua vaihtelua lukupäiviin. Myös riittävät tauot ja vapaa-aika auttoivat mielenkiinnon ylläpitämisessä, kun aivot saivat välillä levähtää. 

Myös hyvä asenne auttoi motivaation ylläpitämisessä. Uusi päivä kannattaa aina aloittaa puhtaalta pöydältä edellisen päivän turhautumiset unohtaen. Jos lukemista ja opiskelua ajattelee pakkopullana, niin sitä se myös on. Tottakai tulee myös päiviä, jolloin lukeminen ei tunnu maistuvan ja se on ihan tavallista. 

Toisena tärkeänä asiana on muistaa, että vielä on hetki aikaa jäljellä. Epätoivo, itsekriittisyys ja paniikki omasta osaamisen tasosta ovat tuttuja fiiliksiä pääsykoekeväältä. Ei pidä lannistua, sillä tärkeintä ei ole se mitä olet osannut väli- tai loppukokeessa, vaan se mitä osaat pääsykoepäivänä. Viime keväänä opin itse, ettei virheistä pidä masentua vaan ottaa niistä opiksi ja olla tyytyväinen, että huomasi hyvissä ajoin mikä osa-alue kaipaa vielä enemmän harjoittelua niin sen kerkeää hioa kuntoon.

Haluan myös painottaa, että työ kannattaa tehdä nyt eikä huomenna. Pääsykokeisiin valmistautuminen on rankkaa ja pitkä urakka, joten siihen kannattaa panostaa nyt eikä vasta ensi keväänä. Oikikseen ei päädytä sattumalta, vaan se on kovan työn tulos ja tuo työ kannattaa hoitaa kerralla kunnolla. Jos huomaat ettet osaa jotain asiaa, opettele se uudestaan. Älä siirrä opettelua ensi viikkoon tai huomiseen, jos voit tehdä sen jo tänään. Koin itse tämän tärkeäksi viime keväänä edellisistä hakukerroista viisastuneena. Edellisillä kerroilla vaikeat asiat tuppautuivat jäämään opeteltavaksi viime tippaan, minkä seurauksena iski paniikki ja ahdistus kun opeteltavaa oli enemmän kuin kerkesin käsittelemään. 

Älä myöskään huijaa itseäsi ja tuudittaudu siihen, että osaat asiat jos ne lukiessa kuulostavat tutuilta, ne pitää myös osata ulkoa. Pitää olla rehellinen ja ottaa itseään niskasta kiinni eikä kääntää sivua jos joku asia tuntuu vaikealta. Ja kevään aikana kaikki lauseet tulevat tutuiksi mutta ne pitää silti lukea joka kerta ajatuksella. Näin ollen oman osaamisen riittävän kriittinen arvioiminen ja testaaminen on oleellista. 

Edellä sanotusta huolimatta tulee luottaa omaan tekemiseen ja edistymiseen. Jokainen oppii asioita eri tavalla ja eri tahdissa. Itselleen ei saa olla liian ankara vaikka kriittinen osaamisen suhteen tulee olla. Huomion helposti kiinnittää asioihin, joita ei vielä osaa ja silloin jää huomaamatta mitä kaikkea on jo todellisuudessa oppinut. Oman edistymisen huomaa helposti vertaamalla osaamista esimerkiksi kuukauden taaksepäin. Sain tämän vinkin viime keväänä omalta tuutoriltani ja se osoittautui ainakin omalla kohdallani erittäin hyödylliseksi. Epätoivon hetkinä ajattelin, ettei lukemisesta tule yhtään mitään enkä ole oppinut mitään ulkoa. Kun pysähdyin hetkeksi muistelemaan lähtötilannetta, huomasin että osaamiseni oli kehittynyt ja tämä kasvatti motivaatiota ja potki lukemaan entistä ahkerammin.  

Kaikista tärkeimpänä ja todennäköisesti jo moneen kertaan kuultu asia on, että kukaan ei saa luovuttaa! Jos jotain todella haluaa, sen eteen on tehtävä töitä. Epätoivon hetkinä kannattaa muistaa pitää huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Ulkoilu ja tukiverkostot voivat esimerkiksi auttaa. Todennäköisesti myös muilla hakijoilla on tullut vastaan samoja fiiliksiä, joten hyvä vaihtoehto on jakaa näitä fiiliksiä esimerkiksi kurssikavereiden tai tuutorin kanssa, joilta saa varmasti tsemppausta. 

Tee kaikkesi niin sisäänpääsy on lähempänä kuin uskotkaan. Ihmeitä ei tarvita, pelkästään tahtoa ja kovaa työtä. Kova työ palkitaan hyväksymisilmoituksella ja sitä onnea ei vieläkään unohda. 

Paljon tsemppiä kaikille!
Helsingin valmennuskurssituutori,
Joanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti