maanantai 25. toukokuuta 2015

Kun pääsykoepäivä vihdoin koittaa


Huomenna sinulla on edessäsi ehkä elämäsi haastavin koe. Suurin työ hakuprosessista on kuitenkin jo takanapäin, sillä neljä kuukautta intensiivistä lukemista ja uusien asioiden opettelua on jo tehtynä. Enää on edessä se kaikista tärkein päivä. Päivä, jolloin sinun tulisi viiden tunnin aikana muistaa juuri ne asiat, mitä kokeessa kysytään ja saada tehtyä hyvät vastaukset oppimasi tiedon pohjalta. Huomenna on se päivä, jota monta kuukautta olet odottanut. Päivä, joka määrittelee ensi vuotesi sisällön. Stressille ei saa kuitenkaan antaa liian suurta valtaa.


Muistan, kuinka pääsykoetta edeltävänä päivänä istuin kirjastossa ystäväni kanssa kertaamassa. Katsoimme vanhojen pääsykokeiden kysymyksiä läpi niistä aiheista, mitä meillä sen vuoden pääsykoekirjassa oli. Minuun iski paniikki. Tuntui kuin en osaisi mitään. Kyyneleet nousivat silmiini, kun mietin onko kaikki se neljän kuukauden aikana tapahtunut lukeminen ja intensiivinen opiskelu ollut turhaa. Enkö oikeasti ole oppinut mitään? Olisin halunnut heittää kirjan menemään ja vain luovuttaa. Ystäväni sanoi tuolloin juuri ne sanat, mitä tarvitsin - olet tehnyt paljon töitä tämän eteen, kyllä sinä osaat. Nämä sanat jäivät mieleeni ja nostivat minut takaisin maanpinnalle. Oli aika laittaa kirja sivuun ja levätä kunnolla ennen tulevaa koitosta.



Koepäivän aamuna heräsin virkeänä ja jännittyneenä. Bussimatkan ajan kuuntelin musiikkia, josta sain itselleni itsevarmuutta. En enää vilkaissut pääsykoekirjaa. Pääsykoepaikalle tullessani oli mukava tavata kurssikavereita, jotka saivat oloni rauhalliseksi ja tilanne tuntui tutulta. Tässä me olimme kaikki taas tekemässä yhtä koetta yhdessä.



Kun koepaikalla vihdoin sain kokeen käteeni, oli oloni rauhallinen enkä antanut itselleni aihetta paniikkiin. Luin kaikki tehtävät läpi ja aloitin mielestäni helpoimmasta. Näin sain luotua itselleni itsevarmuutta seuraavia, haastavampia tehtäviäkin varten.



Kiinnitin ajankäyttöön paljon huomiota ja yritin olla takertumatta mihinkään tehtävään liian pitkäksi aikaa, vaan ennemminkin palasin lopuksi  mielestäni hankaliin kohtiin uudelleen. Suunnittelin tehtävät huolellisesti paperille ja vasta sitten, kun olin saanut koottua kaiken asiaan kuuluvan ylös, lähdin kirjoittamaan vastausta. Myös tilankäyttöön piti kokeessa kiinnittää huomiota monen tehtävän kohdalla, sillä vastaustila oli rajattu. Monivalintatehtävissä, joissa vääristä vastauksista sai miinuspisteitä, peitin vastausvaihtoehdot ja mietin vastauksen pelkän kysymyksen perusteella itse. Jos vastaus oli sama, mikä yksi vaihtoehdoista, vastasin sen. Keskityin kokeen tekemiseen niin vahvasti, että en edes huomannut mitä muut salissa olevat tekivät. Istuin koesalissa viimeiseen minuuttiin saakka.



Kokeen jälkeen oloni oli uupunut. En osannut yhtään sanoa, miten koe oli mennyt, mutta tiesin antaneeni kaiken. Oli stressaavaa puhua muiden hakijoiden kanssa kokeesta, sillä tuntui, että aina toinen oli vastannut erilailla ja ehkä oma vastaukseni oli sittenkin väärin. Pääsykokeen jälkeinen tulosten odotus oli stressaavaa aikaa. Yhtä aikaa olin huojentunut siitä, että koe oli vihdoin ohi eikä tuloksiin voinut enää millään tavalla vaikuttaa, mutta toisaalta koko ajan mietin, kuinka paljon olisin saanut mistäkin tehtävästä pisteitä ja mitä jos olin mokannut jossakin tehtävässä oikein kunnolla, enkä sen vuoksi pääsisi sisään. Joka toinen minuutti minusta tuntui, että en pääse ja joka toinen taas olin varma, että pääsen.



Se päivä, jolloin tulokset tulivat, säilyy varmasti mielessäni ikuisesti. On hankala kuvailla sitä tunnetta, kun odotat jotakin niin kovasti, että et pysty ajattelemaan edes loppuvaiheessa mitään muuta. Elät suunnattomassa epätietoisuudessa ja kun lopulta tietokoneen näytölle pamahtaa hyväksytty, hyppäät ilmaan, tuuletat ja haluat kertoa koko maailmalle, että juuri sinä teit sen. Pääsit sisään oikeustieteelliseen tiedekuntaan.



Pidä tämän tunteen saavuttaminen mielessäsi ja suuntaa mieli kirkkaana kohti unelmaasi. Tässä vielä viimehetken ohjeita pääsykoetilannetta varten.



Muista levätä. Se on tärkein neuvo, jonka voin näin pääsykoetta edeltävänä iltana sinulle enää antaa. Pääsykokeeseen pitää mennä hyvin levänneenä, jotta jaksat keskittyä koko sinulle annetun ajan tekemään vastauksistasi niin hyvät kuin suinkin vain osaat.



Mene hyvissä ajoin koepaikalle.  Kukaan ei halua myöhästyä elämänsä tärkeimmästä kokeesta sen takia, että VR jätti juuri sen viimeisen junavuoron välistä.



Ota eväät mukaan. Vaikka sinusta tuntuisi, että et pystyisi syömään mitään, on parempi ottaa ruokaa ja juomaa mukaan koesaliin kuin huomata vatsan kurnivan kesken kokeen niin pahasti, ettet pysty enää keskittymään.



Muista ottaa henkilöllisyystodistus ja kirjoitusvälineet kokeeseen.



Pidä tavoitteesi kirkkaana mielessäsi ja koita pitää mielesi rentona – älä anna stressille ja paniikille yliotetta. Sinä osaat kyllä! Monesti saattaa tuntua, että et osaa jotakin tiettyä asiaa, mutta kun sitä kysytään sinulta paperilla, ajatuksesi jäsentyvät ja yhtäkkiä muistatkin, kuinka se meni.



Muista lukea ohjeet huolella, noudattaa niitä ja kirjoittaa nimesi sekä tarvittavat muut tiedot jokaiseen koepaperiin. Kokeessa kysymykset tehdään yleensä eri papereille. Varmista, että teet kaikki tehtävät varmasti oikeille papereille! Lisäksi muista noudattaa annettuja pituusrajoituksia.



Jos sinulla on kysyttävää jostakin, nosta käsi reippaasti ylös ja kysy valvojalta.



All our dreams can come true if we have courage to pursue them.

Onnea ja menestystä huomiseen koitokseen!



Pääsykokeen jälkeen kannattaa osallistua Artiklan tämän kevään pääsykoebileisiin, jotka järjestetään Helsingissä ja Rovaniemellä.

Ohessa linkit Facebook-tapahtumiin:





Julia Heino

Valmennuskurssivastaava

Artikla ry




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti